Suomalainen populaarimusiikki 1960 -luvulla

1960-luvun suomalaisen populaarimusiikin tyyleihin ja ilmiöihin kuuluivat teinipop, rautalankamusiikki, rautalankamusiikki, protestilaulut ja rock. Teinipopilla tarkoitettiin suuntausta, jossa muusikoista alettiin tehdä yhä enemmän nuorison idoleja. Muun muassa Mario Rung ja Laila Kinnunen nousivat suosioon lapsenäänisinä teinityttöinä. Kinnunen edusti Suomea myös ensi kertaa Eurovision laulukilpailussa vuonna 1961 kappaleellaan Valoa ikkunassa, ja se sijoittui sijalle 10. Ominaista teinipopille oli sen kiltteys, eikä se pyrkinyt olemaan samaan tapaan flirttaileva kuin esimerkiksi tuon ajan supertähden Elviksen tuotanto.  Vaikutteita teinipop sai maailmantähdiltä kuten Cliff Richard ja Paul Anka. 

  

Samaan aikaan myös iskelmäelokuvat kuten Iskelmäkaruselli olivat kovassa nosteessa. Vuonna 1960 televisiossa alkoi pyöriä vielä 2000-luvullakin MTV3:lla nähty Levyraati, jossa tuomarit arvioivat tuoreita iskelmäkappaleita. Ohjelman avulla artisteja ja bändejä nousi suuren kansan tietoisuuteen.

 

Vuonna 1962 Raha-automaattiyhdistyksen jukeboksit lisääntyivät ympäri Suomen. Samoihin aikoihin syntyi ensimmäinen suomalainen rautalankayhtyeen tekemä hitti, The Soundsin Emma. Tuohon aikaan rautalankamusiikki (=neljän soittajan voimin esitettyä musiikkia kahdella sähkökitaralla, sähköbassolla ja rummuilla) ja letkajenkka (=Yhdysvalloista tullut tanssityyli) elivät huippuvuottaan Suomessa. Emma synnytti laajan hittiyritelmien tuotannon rautalangan piirissä. Keskeisenä ajatuksena oli soittaa perinteistä tanssimusiikkia sähköistettyinä kitaraversioina. Vuonna 1963 suurmenestyksensä alkutaipaleella ollut legendayhtye The Beatles tunkeutui Suomen listoille rock-henkisellä Twist and shout -kappaleellaan, ja Beatlesin myötä rautalankamusiikin laulu muuttui moniääniseksi, joka tuntui myöhemmin olevan bändeille myöhemmin 1960- ja 1970-luvulla suorastaan esteettinen normi. Beatlesin coverointi oli myös erittäin suosittua. Parhaiten kenties siinä suoriutui Jormas -yhtye, jonka tunnetuin jäsen oli viime vuonna Iskelmä-Finlandian voittanut Pepe Willberg.  

Tangomusiikki oli rautalankamusiikin vastavoima. Viime vuosikymmenen suuruus Olavi Virta sai väistyä nuorten Eino Grönin ja Reijo Taipaleen tieltä. Unto Monosen säveltämä ja Taipaleen esittämä Satumaa oli tuon ajan tangomusiikin kiintotähti. Populaarimusiikin mukana tullut ulkomaalaisuus ei kiinnostanut etenkään maaseudulla asuvia, vaan he halusivat jotain erittäin suomalaista, ja juuri sitä tangomusiikki edusti. Tango olikin äärimmäisen suosittua: jopa yksi kolmasosa vuosina 1962-1965 hittilistoille nousseista kappaleista oli tangoja.

1966 protestilaulut nousivat kansan suosioon. Näissä lauluissa kritisoitiin ajoittain erittäinkin suoraan yhteiskuntaamme, kuten tunnetuimman protestilaulajan Irwin Goodmanin kappale Haistakaa paska koko valtiovalta osoittaa. Muita tunnettuja protestilaulajia olivat Juha "Junnu" Vainio, Reino Helismaa ja Veikko Lavi. Protestilaulut muuntuivat parodian suuntaan, Simo Salmisen Rotestilaulu hyvänä esimerkkinä. Työmiehen lauantai oli Goodmanin toinen single, joka joutui Yleisradion soittokieltoon sen työmiehiä herjaavan tyylin ja alkoholiviittausten vuoksi.

 Protestilauluissa oli selkeästi nähtävissä sodan jälkeisten sukupolvien arvomaailman muuttuminen suhteessa heidän sodan kokeneisiin vanhempiin. 60-luvun nuorien arvot olivat huomattavasti vapaampia: muutos koski mm. pukeutumista, seksuaalisuhteita, puhetapoja ja alkoholin käyttöä. Vuonna 1969 tullutta tamperelaista Hair -musikaalia pidetään 60-luvun nuorisokulttuurin symbolina. Musikaali oli alkujaan amerikkalainen. Vapaamielisyys näkyi myös musiikissa suorastaan absurdilla tavalla, josta hyvänä esimerkkinä on uransa alkutaipaleella ollut pitkänlinjan suomalaismuusikko M.A. Numminen. Numminen aiheutti pahennusta Jyväskylän Kesässä vuonna 1966, kun hän lauloi sukupuolivalistusoppaiden tekstejä. Samana vuonna perustettiin Love Records, joka alkoi julkaista vaihtoehtomusiikkia. 

Protestilaulujen aikaan Suomen nuorisoa villit englantilainen rockyhtye The Renegades, ja se antoi suomalaiselle rockille alkusysäyksen. Vuonna 1967 Jimi Hendrix esiintyi Helsingissä Kulttuuritalolla. Rockin nostetta kotimaassa pyrkivät lisäämään mediavaikuttajat Antti Einiö ja Jyrki Hämäläinen, jotka molemmat olivat vannoutuneita rokkareita. Ensimmäinen todellinen rock-single ilmestyi, kun Kirka julkaisi hitin 1967 Hetki lyö. Vaikka Kirkaa pidettiin melko pitkälti perinteisenä iskelmäntekijänä, oli kappaleessa nähtävissä selkeitä rock-kappaleen piirteitä.

 
Lähteet:
http://pomus.net/kehityslinjat/1960-1969
http://www.jazzpoparkisto.net/aikajana.php

 - Joel Nurmi 09B