Median kehitys Suomessa

Medialla tarkoitetaan viestintäkanavia ja viestin välittäjiä ja sitä käytetään myös synonyyminä joukkotiedoitusvälineille eli massamedialle (mm. TV, radio)

Suomalaisen lehdistön voimakas kasvu alkoi 1870-luvulla. Syitä tähän olivat Suomen väkiluvun kasvu, yhteiskunnallinen aktivoituminen ja uudistustoiminta sekä kansakoulun lisäämä lukutaito. Myös lehtien kanto kotiin alkoi yleistyä suurissa kaupungeissa jo 1870-luvulla vakiintui tavaksi 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vaihteessa. Vuosisadan vaihteessa sähkö oli jo korvannut miesvoiman suurimmissa kirjapainoissa ja lehtikustantamoissa. Helsinkiin perustettu ensimmäinen puhelinlaitos nopeutti tiedonkulkua ja helpotti toimitustyötä.

Radiotoiminta alkoi Suomessa 1920-luvulla, kun radioamatöörit ja yksityiset järjestöt aloittivat tämän uuden viestintätavan kokeilemisen. Toiminta oli mainosrahoitteista ja nähtiin tärkeänä kulttuurin ja sivistyksen välineenä noin kymmenen vuotta sitten itsenäistyneelle kansalle. Radio säilytti asemansa suosituimpana joukkomediana 1960-luvulle asti, kunnes televisio syrjäytti sen.

Televisio saapui Suomeen 1950-luvulla. Säännölliset TV-lähetykset aloitti Yleisradio vuonna 1958, jolloin alettiin myös periä TV-lupia. Väri-TV-ohjelmia alettiin lähettää vuonna 1969 samana vuonna lunastettiin miljoonas TV-lupa. Kolmoskanava (nyk. MTV3) perustettiin vuonna 1985. Se oli ensimmäinen kaupallinen TV-kanava. Seuraava merkittävä askel oli digitaalisiin lähetyksiin siirtyminen. Ensimmäiset digilähetykset alkoivat vuonna 2001, mutta silloin hyvin harvoilla oli tarvittava laitteisto. Digilähetykset syrjäyttivät analogilähetykset 00-luvun aikana. Digilähetykset johtivat myös maksu-TV:n rantautumiseen Suomeen.

Koska tietokoneen määritelmä ei ole yksiselitteinen, ei tietokoneiden saapumista Suomeen voida yksiselitteisesti ajoittaa. Kaupalliset tietokoneet saapuivat Suomeen samoihin aikoihin kuin muualla Euroopassa. 1980-luvulla tietokoneiden määrä nousi Suomessa satoihin tuhansiin ja vuonna 1993 julkaistu Mosaic-selain mahdollisti WWW-verkon käytön. Maailmanlaajuinen WWW-verkko nopeutti tiedonkulkua, mikä helpotti niin painetun kuin sähköisenkin median toimintaa. Nykyään uutiset kantautuvatkin lähes kaikkialle samaan aikaan. Viime vuosina sosiaalinen media on muuttanut perinteisen median asemaa ja luonut uusia väyliä tiedonkululle.

Suomen historiasta löytyy paljon kausia, jolloin voimassa on ollut hyvinkin vahvaa sensuuria, alkaen virallisesti 1600-luvun lopulta, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin vallan alla. Tällöin Ruotsiin perustettiin virka, jonka haltijan tehtävä oli valvoa Suomeen tuotavaa ja siellä kirjoitettavaan kirjallisuutta. Vuoden 1919 hallitusmuoto sisälsi ensimmäistä kertaa säännöksen sanan- ja painovapaudesta. Rikoslaki kuitenkin sisälsi vielä näitä rajoittavia pykäliä. Toisen maailmansodan aikana sensuuri palautettiin voimaan ja sitä ylläpiti Valtion tiedoituslaitos. Tavoitteena oli estää kommunistisen propagandan pääsy maahan. Sodan jälkeen sensuuri purettiin. Vuonna 1961 säädettiin laki, jonka mukaan valtiolla oli oikeus estää haitallisina pidettyjen elokuvien levitys ja esittäminen. Laki kumottiin vuonna 2001. Nykyään Valtion elokuvatarkastamo tarkistaa yhä läpi kaikki julkaistavat elokuvat, mutta vain ikärajojen myöntämistä varten. Nykyään Suomen valtio sensuroi ainoastaan internetin lapsipornosivustoja.


Median kehitys on luonnollisesti tärkeä osa kulttuurimme ja yhteiskuntamme kehitystä. Erityisesti monopolimaisessa asemassa olevat mediat (Helsingin Sanomat nykyään, YLE joskus ennen) vaikuttavat vahvasti siihen, mikä on tärkeää ja uutisoimisen arvoista ja näin ollen siihen, mistä kansa tietää ja puhuu. Nykyään tilanne ei ole enää näin kärjistynyt, kiitos Internetin ja uutisoinnin monipuolisuuden. Vapaata sensuroimatonta tiedonkulkua ja riippumatonta mediaa ei kuitenkaan pidä nähdä itsestäänselvyytenä, sillä monissa maissa tätä ei ole saavutettu.


Lähteet:

www2.edu.fi/medianmaailma/kehitys
viestverk.uta/johdviest/viesthistoria
viima.net/muistiinpanot/medianhistoria
fi.wikipedia.org


Juuso Mikkonen, Sauli Räihä ja Pedro Pekkanen