keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Suomen ja Saksan suhteet toisessa maailmansodassa

Suomen ja Saksan välit olivat neutraalit ennen Talvisotaa. Vaikka välit olivat läheiset kun Saksassa oli keisari, uusi johtaja muutti tämänkin asian. Suomi ei tiennyt salaisesta etupiirijaosta Molotov-Ribbentorp sopimuksessa, eikä tämä vaikuttanut maiden suhteisiin mitenkään. Talvisodan jälkeen Suomen ja Saksan suhteet lähenevät yhteisen vihollisen, Neuvostoliiton, takia. Saksalaisjoukot saivan kauttakulkusopimuksen avulla luvan olla Suomen alueella ennen Barbarossaa, ja saksalaissotilaita oli Lapissa ennen sodan alkua.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Suomi oli 3 päivää puolueeton. Saksalaissotilaiden olo Suomessa ja diplomaattinen paine kuitenkin ajoivat Neuvostoliiton pommittamaan Suomalaiskohteita 25. päivä 1941, ja Suomi julisti sodan Neuvostoliitolle.

Sodan aikana Suomessa oli saksalaisjoukkoja, ja Suomi sai aseellista apua Saksalta. Vaikka saksalaisdivisioonat eivät olleet tottuneet suomalaisoloihin eivätkä näin menestyneet kovin hyvin, Suomi sai tärkeitä panssarintorjunta-aseita, jotka olivat tärkeitä loppusodan suurissa taisteluissa.

Jatkosodan rauhanehtoihin kuului saksalaisten häätäminen pois Suomesta. Aluksi sotatoimet olivat vähäisiä, kunnes Neuvostoliitto ärähti ja vaati tehokkaampaa sodankäyntiä. Saksalaiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa, ja polttivat suuria osia lapista, esimerkiksi Rovanniemen. Suomalaiset saivat häädettyä saksalaiset pois lapista, ja Lapin sota päättyi.

lähteet

Wikipedia
http://www.lapinsota.fi/

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suomalainen metallimusiikki

1990-luvulla suomalaiset heavybändit nousivat metallimusiikin edelläkäviöiksi. Löydettiin uusia ja omaperäisiä lähestymistapoja ja jalostettiin pieniä alavirtauksia suuren yleisön kuultavaksi. Suomessa on syntynyt uusia heavyn tyylejä, kuten HIMin love metal sekä Nightwishin tunnettu sekoitus oopperalaulua ja raskaasta soittoa.
                      Suomalaisessa heavyssä usein ihaillaan sankaruutta tänän usein näkee laulujen teksteistä, myös muusikoiden pukeutumiseesa, lavasteissa ja lavaesiintymisissä voi huomata sankarimyyttien ihannointia. Pitkät liehuvat tukat viittaavat entisajan uljaisiin miehiin, erillaiset mystiset symbolit samoin.

torstai 24. toukokuuta 2012

Alakuloa ja kaipuuta - Iskelmämusiikki Suomessa

Iskelmämusiikki rantautui Suomeen 1920-luvulla, kun Amerikasta ja Saksasta saatiin vierailevia muusikoita ja uusia nuotteja maahan. Seuraavalla vuosikymmenellä pääosaan pääsivät orkesterit ja iskelmä alkoi levitä levyjen lisäksi myös radion kautta.
Iskelmämusiikkia pidetään suurimmalta osin hyvin alakuloisena, niinkuin myös meitä suomalaisia. Muun muassa juuri tämän seikan vuoksi iskelmä on vahvasti suomalaisten juttu.

Ensimmäinen iskelmäsävellyskilpailu järjestettiin vuonna 1949 Yleisradion toimesta.
Iskelmän synnyn alkuvuodet olivat mieslaulajien loistokautta, mutta 1950-luvulle tultaessa myös naiset löivät itsensä läpi. Levytys ja myynti olivat huipussaan tällä vuosikymmenellä.

1960-luvulla yleisön kiinnostus iskelmää kohtaan kohosi ja sitä edesauttoi myös Sävelradio, joka aloitti toimintansa 1963. Myös tunnettu Syksyn Sävel -kilpailu starttasi samoihin aikoihin ja näinä vuosina myös Euroviisuihin osallistuttiin ensimmäisen kerran suomalaisella edustuksella. 60-luvulla esiin nousi useita tänäkin päivänä tunnettuja artisteja kuten Katri Helena, Danny, Tapani Kansa, Kirka ja Paula Koivuniemi.

Seuraavien vuosikymmenien aikana suomenkielistä iskelmämusiikkia alettiin arvostaa toden teolla, uusia tekniikoita luotiin ja kappaleista tehtiin enemmän massaa miellyttäviä. Artistien osalta vanhat suosikit pysyivät kuitenkin pinnalla.

1990-luku oli jälleen suosiollista aikaa iskelmälle, ja sitä voisi kutsua jopa iskelmämusiikin kulta-ajaksi. Nousukausi on kuitenkin jatkunut myös 2000-luvulla, ja saamme yhä nauttia suomalaisten iskelmäartistien tuotoksista. Iskelmämusiikki on edelleenkin yksi suosituimmista musiikkityyleistä Suomessa.

Tunnetuimmaksi nousseita iskelmäartisteja ovat vanhoilta ajoilta Katri Helena, Paula Koivuniemi sekä Kari Tapio, kun taas nuorempaa iskelmäsukupolvea edustavat Jari Sillanpää, Arja Koriseva, Anna Eriksson ja Simo Silmu.

Kuuntele: Pave Maijanen - Lähtisitkö ja Katri Helena - Anna mulle tähtitaivas


Lähteet:
1. http://www.tangomarkkinat.fi/iskelma_tulee_suomeen.html
2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_iskelm%C3%A4t
3. http://fi.wikipedia.org/wiki/Iskelm%C3%A4musiikki
4. tunnilla saadut monisteet

Iina, Elina ja Camilla MU02



Rap-musiikki Suomessa

Rap sai alkunsa afroamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa syntynyt populaarimusiikin tyyli, joka on kehittynyt soulin ja funkin pohjalta. Tyylisuunnan tuntomerkkejä ovat mm. loppusoinnullinen ja rytminen puhelu.

Rap-musiikkia on tehty Suomessa jo 1980-luvun alussa, mutta se nousi tunnetuksi ilmiöksi vasta noin kymmenen vuotta sitten. Alussa rap-musiikki oli ns. huumoriräppiä, esim. Pääkköset - Eläinrääkkäystä ja 1990-luvulla Fintelligens toi suomiräpin pinnalle. 2000-luvun suomalainen rap-musiikki ja sen asenne oli lähempänä yhdysvaltalaista rap-kulttuuria. Rap kuvaa pienempien yhteisöjen yhtenäisyyttä ennemmin kuin koko Suomea ja suomalaisuutta.

Nykypäivinä rap-artistit julkaisevat musiikkia omakustanteisena tai pienten itsenäisten levy-yhtiöiden kautta, koska suuret yhtiöt pettyivät rap-musiikin menestykseen. Esimerkiksi Don Johnson Big Band julkaisi vuonna 2000 esikoisalbuminsa Support de Microphones, joka nousi yhdeksi Suomen myydyimmistä omakustanteisista albumeista.

Aikaisemmin suomalaiset rap-artistit tekivät enemmän kotimaista musiikkia, mutta nykyään myös englanninkieliset lyriikat ovat suosittuja. Esim. Redrama räppää englanniksi. Biisien aiheet ovat usein puhuttelevia, mutta jotkut nykypäivien artistit ovat pilanneet suomiräpin mainetta riimittelemällä hävyttömyyksiä. Pysyykö esim. Petri Nygårdin tuotanto huumoriräpin puolella..? Vertaa esim. Paleface

Helsingin Nosturissa järjestetään vuosittain Rapin SM-tapahtuma, jossa vähemmän tunnetut artistit ottavat mittaa toisistaan battle-tyyliin. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Tämän vuoden kisat järjestetään marraskuussa. Toinen tunnettu saman genren tapahtuma, Pipefest järjestetään heinäkuun lopulla.

Suomi ja suomalaisuus, kuten muutkin asiat, jakavat mielipiteitä, joita osa rap-artisteista tuovat esille lyriikoissaan. Useimmiten rap-musiikissa tuodaan juuri epäkohtia esille positiivisten asioiden sijaan. Kuuntele biisi: Juno - Matkamies

Lähteet: Wikipedia , Palefacen kirja Rappiotaidetta.

Mirna ja Petra L. 11B, MU02

Huumorimusiikki Suomessa

Läpi ihmiskunnan historian ihmiset ovat pyrkineet viihdyttämään itseään monenlaisin keinon. Yksi mullistavimmista viihteen muodoista oli teatterikulttuurin syntyminen, joka vaikutti pysyvästi taiteiden kehittymiseen. Vähitellen myös musiikin saralla alettin työstämään niin kutsuttua huumorimusiikkia. Suomeen huumorimusiikki rantautui ennen 1900-luvun puoli väliä. Yksi suomalaisen huumorimusiikin vaikuttavimmista tekijöistä Reino Helismaa, jonka aikaan saannos oli esimerkiksi Rillumarei (http://fi.wikipedia.org/wiki/Rillumarei <-- Lue jos kiinnostaa). Huumorimusiikki toimi Suomessa erityisesti sodan aikana, jolloin ajat olivat kurjia ja ihmisten mieli matalalla. Sodan jälkeen huumorimusiikin suosio on yhä kasvanut ja se on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten sydämissä. Tunnettuja huumorimuusikkoja / huumorimusiikkia soittavia yhtyeitä Suomessa ovat muun muassa;
- Vesa-Matti Loiri
- Jope Ruonansuu
- Kummelit
- Lapinlahden linnut


Alla  huumoripitoisia musiikkivideoita;
Kummeli - Toyota Mark 2
Jope Ruonansuu - Annelin silmin



















Kuten kappaleista voi huomata, laulujen aiheet vaihtelevat niin yhteiskunnallisita asioista yksityiselämän puolelle. Huumorimusiikkia ei ole sidottu tiettyyn genreen vaan huumorimusiikki voi olla esimerkiksi iskelmää (suurin osa -70 ja -80 luvun huumorikappaleista oli iskelmää) tai rap -musiikkia.

Eetu H 10B, Joonas K 10A, Elmeri K 10C - MU2




Jean Sibelius - Maailman paras säveltäjä.

Jean Sibelius, oikealta nimeltään Johan Christian Julius Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865 ja kuoli  Järvenpään Ainolassa 20.9.1957.  "Janne" syntyi kolmesta lapsesta keskimmäisenä perheeseen, jossa sai musisoida sisarustensa kanssa pienestä asti. Kouluikäisenä Jean sai hyvinkin fennomaanisen ajatusmaailman mukaista kasvatusta opinahjoistaan. Teini-ikäiset Sibeliuksen lapset esiintyivät julkisesti kamarimusiikkitriona, jossa Jean soitti viulua, isosisko Linda pianoa ja pikkuveli Christian selloa. Nuori Jean opiskeli viulunsoittoa, asennoituen instrumentin harjoitteluun intohimolla. Sittemmin kun Janne tie viulistina nousi pystyyn, hän keskittyi säveltämiseen.

 Sibelius opiskeli musiikkia vuosina 1885-1891, ensin Helsingissä, ja sitten Berliinissä ja Wienissä. 1891 Wienissä Sibelius oli aloittanut Kullervo-sinfonian sävellystyöt, jotka viimeisteli palattuaan Suomeen. Kyseessä oli Sibeliuksen läpimurtoteos, kantaesitys oli vuonna 1982. Teosta pidettiin iskuna, joka siivettämänä suomalainen musiikki alkoi vapautua saksalaisten piirteiden jäljittelemisestä, mistä se oli aiemmin tunnettu.
Samana vuonna Sibelius astui avioon Aino Järnefeltin kanssa. Häämatka suuntautui Kalevalan syntyseuduille, ja Sibelius keräsikin runolaulua häämatkansa ohessa. Monet Sibeliuksen ammattiuran alkupään teokset olivatkin suomalaisuutta ihannoivia, itsenäistä isänmaata kaipaavia. Sibeliuksen töissä vilisi vaikutteita niin klassismista kuin impressionismistäkin. Vapaussodan aikoihin Sibeliuksen teoksista huokui sotilaiden mieltä ylentävä voima. Esimerkkeinä Jääkärimarssi ja Finlandia.

Suomessa Sibelius vietti paljon aikaa ryypiskellen ja filosofoiden sellaisten suuruuksien, kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Eino Leinon kanssa. Tämä röpöttely Helsingissä haittasi Sibeliuksen luovuutta, ja hänen olikin palattava kotiinsa Järvenpäähän, jotta kykeni säveltämään täysin voimin. Sibeliukselta leikattiin 1908 kurkkukasvain, minkä jälkeen hän oli seitsemän vuotta ilman alkoholia ja sikareita, jotka olivat iso osa hänen elämäänsä. Noina niin sanottuina "Masennusvuosina" Sibelius sävelsi uransa ekspressionistisimmat ja poikkitaiteellisimmat teoksensa.
Sibelius matkaili 1900-luvun alkupuolella Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin johtamaan teoksiaan soittavia orkestereita, valtavalla menestyksellä.

Sibelius nautti ajoittain jopa varakkaastakin elämästä, kun häneltä tilailtiin runsain mitoin teoksia Suomeen ja ulkomaille. Bostoniin tilattu kahdeksas sinfonia oli kuitenkin Sibeliukselle vuori jota hän ei voinut ylittää. Aino Sibelius kertoi miehensä polttaneen 1940-luvulla pyykkikorillisen nuotteja ja muita papereita, mukanaan mahdollisesti 8. Sinfonia. Ken tietää!

Sibeliuksen tuotanto on suuri ja monipuolinen. Se käsittää ainakin seitsemän sinfoniaa, kymmenen sinfonista runoa ja muita orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, soolosoitinsävellyksiä sekä vokaalimusiikkia. Muunkin tyyppisiä teoksia on olemassa, ja niitä on paljon. Tässä teille kumminkin, ainakin meidän mielestämme, se paras.

Pohdintaa pohtiessamme emme oikeastaan osanneet muuta sanoa, kuin että Sibelius on selvästikin ollut tärkeänä tekijänä Suomen kansallisen identiteetin kasvussa, tosin monien huomaamatta. Vaikka nykyään vähintään yhtä tunnettuja suomalaisia säveltäjiä ovat Ville Valon kaltaiset rokkisankarit, on Sibelius selvästikin ollut oman aikansa rokkitähti. Respekt.


                                                                                                         -Sulkula ja Hautaset.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Musiikki ottaa kantaa - Suomalainen punk- ja folkmusiikki sekä protestilaulut

Suomalainen punk-musiikki




Punk on 1970-luvulla syntynyt nuoriso- tai vastakulttuuri. Punk:iin kuuluu rockmusiikki, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Punkissa tärkeämpää on asenne kuin kyky soittaa musiikkia hienosti tai edes oikein. Punkrock on sanoituksiltaan yleensä kantaaottavaa. Punk-liikkeen syntyyn vaikutti englannin nuorisoa vaivannut korkea työttömyys, mihin punk-sanoitukset pyrkivät ottamaan kantaa. Myöhemmin sanoitukset alkoivat käsitellä myös muita yhteiskunnallisia epäkohtia.


Punk Suomessa



Suomessa punk-liike herätti nopeasti kiinnostusta. Ensimmäisiä pinnalle nousseita artisteja oli Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja Hassisen Kone. Punk nähtiin underground-musiikkina ja Suomeen kehittyi ja juurtui myös HC:ksi kutsuttu punkin rajumpi ja nopeatempoisempi laji.



Kaupallinen punk-kulttuuri ei kestänyt Suomessa kauaa ja hiipuikin 1980-luvun puoliväliin mennessä. Varsinainen punk kehittyi tästä huolimatta. 1990-luvulla parhaiten kaupallisesti menestyi huumoripunkia soittanut yhtye Klamydia.



http://www.youtube.com/watch?v=ILUP4Ti2VjI


Folkmusiikki



Folkmusiikki on eurooppalaisista ja pohjois-amerikkalaisista kansanmusiikkiperinteistä 1900-luvulla syntynyt populaarimusiikin suuntaus. Folk-kappaleiden sanoituksiin on monesti otettu mallia taiderunoudesta eikä pelkistä kansamusiikin sanoituksista. Folkmusiikki on helpointa tunnistaa sen melodisuudesta sekä sen kantaaottavista sanoista.
 
Suomeen folkmusiikki rantautui 1960-luvun lopulla. Ehkä tunnetuin kotimainen folk-levytys tuolta ajalta on Buffy Sainte-Marien säveltämän Universal Soldier-laulun Hectorin suomenkielinen versio Palkkasoturi. Myös Irwin Good esitti protestilauluja folk-artistina.
Suosituimpia suomalaisia folk-artisteja ovat mm. Cumulus ja Hootenanny Trio. Tunnetuimpia folk-artisteja maailmalla on mm. Bob Dylan ja Woody Guthrie.



http://www.youtube.com/watch?v=-E55CMp8yLY

Protestilaulut




Protestilaulujen aiheena ovat yleensä yhteiskunnalliset ongelmat, ja niitä kritisoidaan lauluissa. Omia protestilauluja on monilla poliittisilla ja yhteiskuntaan vaikuttavilla liikkeillä, mm. työväenliikkeellä, rauhanliikkeellä ja ympäristöliikeellä.
Nimi protestilaulu tulee latinankielen sanasta protestum, jolla tarkoitetaan vastalausetta. Suomessa protestilaulut yleistyivät erityisesti 1960-luvun puolivälissä. Laulujen esikuvana oli yhdysvaltalainen folkmusiikki. Tunnetuimpia suomalaisia protestilaulajia ovat Irwin Goodman, "Folk-Fredi" ja Hector.

Humoristisessa mielessä yhteiskunnan epäkohdat tulivat esille Juha Vainion, Reino Helismaan ja Veikko Laven tekemissä lauluissa. Näihin yhteiskunnan epäkohtiin ottaa kantaa nykyisin myös rap-musiikki, joten rap-kappaleita pidetään eräänlaisina protestilauluina.



Protestilauluja edelsivät kisällilaulut. Niitä tehtiin työväenliikkeen piirissä ja ne ottivat humoristisesti kantaa politiikan ilmiöihin.




http://www.youtube.com/watch?v=VD6zQqlrWEQ



Lähteet: http://fi.wikipedia.org/ , http://opinnot.internetix.fi/






Tehnyt: Aulia Ranta-Aho, Miina Myllyaho ja Linda-Maija Lampila, MU02
                                                         JAZZ Suomessa.

Syntynyt yhdysvalloissa 1800-luvulla mustien keskuudessa.
Jazzille tyypillistä on takapotkuinen keinuvarytmi ja improvisaatio. Jazzissa käytetään myös paljon puhallinsoittimia.
Jazzissa käytettäviä soittimia löytyy pitkä lista esim: saksofoni, trumpeti, pasuuna, piano, rummut, kitara ja basso.
Jazz tuli suomeen n.1920 mutta siihen aikaan suomalaisilla ei ollut mahdollisuutta kuunnella alkuperäisiä levytyksiä joten suomalainen jazz ei ollut varsinaista jazzia.
Vaikka Suomessa soitettava jazz ei ollut samanlaista kuin muualla mailmalla, siitä käytettiin silti nimitystä JAZZ, vaikeinta jazzissa muusikoille oli jazzille tyypillinen rytmikäsitys, joka poikkesi muusta suomalaisesta musiikista.

Suomalais-amerikkalaiset jazz-muusikot opettivat jazzin soittoa muille suomalaisille muusikoille.
1920 puolivälissä suomeen kehittyi uudenlainen jazz tyyli, haitarijazz, joka tuli tunnetuksi Dallapé-yhtyeen kautta. (http://pomus.net/tiedostot/jazz80/dallapep.jpg)
Taitavimpia suomalaisia jazz-yhtyeitä olivat Ramblers ja Rytmipojat, jossa soitti Eugen Malmsten.
Jazz soitto hiipui sodan aikana, koska moni muusikko palveli rintamalla.
Sodan jälkeen oli kova kysyntä svengaavalle tanssimusiikille eli jazzille, kokoonpanot pieneninvät orkestereista bändeiksi.
Suurin osa muusikoista soitti jazzia työn ohella, joten ammattilaiset olivat todella harvinaisia, jazzia soitettiin yksinkertaistettuna, koska monimutkaiset rytmit olisivat liian vaiketa tanssia. 
1950-luvulla suomeen syntyi COOL jazz, joka oli hitaampaa ja rennompaa kuin nopeatempoinen bepop, joka ei koskaan yleistynyt Suomessa. Samalla vuosikymmenellä myös jazziskelmä oli erittäin suosittua suomalaisten keskuudessa siinä sekoitettiin amerikkalaista populaarimusiikkia ja jazzia itäeurooppalaiseen kansanmusiikkiin.
1960-luvulle asti suomalaiset jazz-muusikot yrittivät jäljitellä amerikkalaisia, mutta 1960-luvun lahjakkaat suomalaiset alkoivat yhdistellä amerikkalaista jazzia suomalaisiin musiikin lajeihin. Suomessa alkoi olla jazzin ammattilaisia.
Suomalaiset jazz-yhtyeet alkoivat tulla kuuluisiksi ulkomailla, mutta nuorten suosio siiryi rock- ja pop musiikkiin. 1970-luvulla jazzia alettiin yhdistellä rock-musiikkiin, mutta lopputulos oli hyvin lähellä fuusiojazzia, johon kuuluvat pitkät improvisoidut soolot. 1980-luvulla jazz muusikoita alettiin kouluttaa huippumuusikoiden kanssa musiikkiopistoissa.
1990-luvulla suomalaisesta jazzista tuli ammattimaisempaa ja tunnetumpaa kuin koskaan ennen, nuoria uusia huippumuusikoita nuosi esille kokoajan.
Eräs viimeisimmistä jazzfuusioista suomessa on nu-jazz, jossa yhditellään elektronista musiikkia akustisiin jazz soittimiin ja improvisaatioon.
Lähteet. wikipedia.org
             pomus.net/nayttelyt/jazz80
             open monisteet.

 Jose Heikkilä, Leevi Tuikka, Eemeli suuronen. MU02






maanantai 21. toukokuuta 2012

Suomettuminen kylmän sodan aikana

Länsi-Saksassa syntyi 1960-luvulla halventava termi, suomettuminen, jolla tarkoitettiin jonkun maan joutumista ulkopoliittisesti Suomen asemaan, eli riippuvaiseksi Neuvostoliitosta. Tavallisesti suomettumisella tarkoitetaan sellaista poliittista kehitystä, jossa pienempi demokraattinen maa alistuu suuremman totalitaarisen naapurivaltion tahtoon. 1960-1970-lukujen taitteessa suomettumisesta puhuttaessa tarkoitettiin kuitenkin aina Neuvostoliiton puuttumista jonkin valtion sisäisiin asioihin.


Suomettuminen alkoi Suomessa Urho Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella. Koska Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi YYA-sopimus, joka sisälsi myös sotilasliiton, Suomi oli tiukemmin Neuvostoliiton vaikutuspiirissä kuin yksikään toinen maa. Suhde Neuvostoliittoon oli varautunut, sillä Suomi tahtoi pysyä puolueettomana, mutta hyvät suhteet yritettiin silti pitää yllä.

Neuvostoliitto nimitti tietyt suomalaiset puolueet "neuvostovaltaisiksi". Näitä puolueita ja poliitikkoja ei sitten päästetty johtaviin asemiin oli vaalitulos mikä hyvänsä. Suomettuminen johti monen porvarillisen puolueen poliitikon pyrkimiseen "neuvostoystävälliseksi" eli luottamuksellisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa.

Tätä kautta Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan taatakseen Suomen pysymisen puolueettomana YYA-sopimuksen määrittelemällä tavalla. Neuvostoystävällisiä ryhmittymiä muodostui eri puolueisiin, esim kokoomuksen remonttimiehet, keskustan K-linja ym. Vastakkaisia nopeaa länsi-integraatiota korostaneet ryhmät olivat Kokoomuksen oikeistolaiset, Kokoomuksesta ja Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muodostuneet perustuslailliset, SDP:ssä tannerilaiset tai asevelisosialidemokraatit ja Keskustapuolueessa nk. musta tusina

Kansalaisjärjestötasolla neuvostoystävälliseksi kanavaksi muodostui Suomi - Neuvostoliitto seura.

Vaikutus Suomeen ja suomalaisuuteen ennen ja nyt

Aika oli Suomelle varmasti vaikeaa, koska Suomen piti pitää hyvät suhteet Venäjään, joka tuskin oli suomalaisten ''suosikki maa'' listan kärjessä. Vanhoja sota vastustajia kun olivat.

Urho Kalevi Kekkonen piti kuitenkin hyvin ohjat käsissään. Mikä näkyy myös suomalaisten mielipiteestä Kekkosta kohtaan. Kekkonen istui presidenttinä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982 eli yli 25 vuoden ajan.

Poliittisia vaikutuksia suomettumisella Suomeen oli mm. että ei saanut lähentyä liikaa länsivaltojen kanssa kaupankäynnin avulla, koska Neuvostoliitto pelkäsi sen vaikutusta Suomen poliittiseen linjaukseen. Neuvostoliitto painosti taloudellisesti ja poliittisesti Suomea, joten Suomi päätyi luopumaan yrityksistään, jotteivät suhteet itään kärsisi. Silloin vaikutus Suomeen olisi paljon dramaattisempi.  

Riippuvaisuus ulkopuoliseen ja vahvempaan valtioon on varmasti aiheuttanut turhautumista suomalaisissa samalla, kun pelättiin tasapainottelua idän ja lännen välillä. Tämä taas näkyy suomalaisuudessa tunteena ettei pärjätä ilman muiden apua, mikä vaikuttaa itsetuntoon ja uskoon oman valtion toimintaan. Nykyäänkin Suomi on monessa asiassa riippuvainen muiden maiden yhteistyöstä ja avusta, mutta ei ehkä enää niin negatiivisessa mielessä eikä ainoastaan Neuvostoliitto/nyk. Venäjä päätä yksin niin suuresti Suomen asioista vaan nykyään Suomi on selvästi itsenäisempi valtio. Vaikka onkin taloudellisesti riippuvainen muiden maiden tuesta ja kauppasuhteista, kuten lähes 

Kylmän sodan aikana myös Kekkosen pitkä presidenttikausi vaikutti paljon. Hän piti Suomen välit kunnossa sekä länteen, että itään ja Kekkosesta tuli niin vahvasti Suomen johtaja, että seuraajaksi hänelle ei etsittykään seuraavaa presidenttiä vaan seuraavaa Kekkosta. Positiivisista diplomaattisista vaikutuksistaan huolimatta oli kääntöpuolena se, että usko tuleviin johtajiin kärsi. Edelleen suomalaiset muistavat vahvasti Kekkosen ajan. 

Lähteet: Forum 4 (oppikirja), wikipedia ja tämä

Iina Tiihonen, Maiju Merenheimo ja Janita Rönkä

Populaarikulttuuri - vapaa-aika Suomi, Finland


Suomen populaarikulttuuri
Osa 2
Opus 14
Vapaa-aika


Populaarikulttuuri on sana jolla kuvataan etenkin viihdeteollisuuden tuottamaa kulttuuria. Populaarikulttuuri koostuu ns. tavallisten ihmisten elämään kuuluvista kulttuurisista elementeistä,  kuten mm. musiikista, televisiosta, sarjakuvista, muusta viihdekirjallisuudesta sekä muista suuremman yleisön ajanvieteilmiöistä. 

1800-luvun kuluessa kiihtynyt teollistuminen sekä muuttoliike kaupunkeihin tarkoittivat luonnollisesti merkittävää muutosta kansankulttuurin kehityksessä. Tätä murrosta voidaan ehkä pitää möys modernin pop-kulttuurin syntynä.

Säännöllisiä työpäiviä tekevät työläiset tarvitsivat elämänsä täytteeksi uutta ajanvietettä, jota liikenne- ja tiedotusvälineiden kehitys tarjosi. Myöskin painotekniikan kehitys mahdollisti halvemman tuotannon ja niin ollen viihdekirjallisuuden leviämisen. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun uudet keksinnöt kuten äänilevy, elokuva ja radio toivat uusia mahdollisuuksia ihmisten vapaa-ajanviettoon. Vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa teatterikin oli suuressa suosiossa.

Toinen termi kuvaamaan 1900-luvun ihmisten vapaa-ajan viettoa on massakulttuuri, joka muodostui poplaarikulttuurin pohjalle vuosisadan alkukymmenillä. Kun maalta muuttaneiden työläisten palkantaso nousi ja työpäivä lyheni, oli heillä enemmän varakkuutta ja aikaa sijoittaa lomailuun. Tavallisen kansan viihdyttämisestä alkoi kehkeytyä suurin talousala ikinä. Radion ja musiikin sekä television ja elokuvien suosio kasvoi entisestään; lisäksi alettiin rakentamaan huvipuistoja ja panostamaan mm. rantalomailuun. Myöhempinä 1900-luvun vuosikymmenillä erityisesti matkailusta ja turismista muodostui tunnusomaisia piirteitä massakulttuurille.

Kaikkiaan voidaan päätellä, että nykyiset vapaa-ajanviettotavat ovat kehkeytyneet jo 1800-luvulta. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi FB.


Lassi ”Saipa” Poutiainen, Elu Pihe, Johge Sepine

torstai 17. toukokuuta 2012

Suomalainen populaarimusiikki 1970-luvulla

1970-luvun alkupuolella suomalainen populaarimusiikki oli yhä osittain käännönkukkasten kulta-aikaa, kun amerikkalaisia rock-kappaleita käännettiin suomen kielelle. Kuitenkin 70-luvun aikana kotimainen rock alkoi etsiä omaa identiteettiään ja paikkaansa musiikkikulttuurissa.

70-luvulla suomalainen populaarimusiikki koostui useista pienemmistä genreistä. Nämä genret saivat alkunsa kun 60-luvulta seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä rock-musiikki jakautui moneksi eri tyylisuunnaksi. 70-luvulla alkunsa saivat esimerkiksi suomalaiskansallinen rock, disco ja punk.

Suomi-rock kehittyi, kun musiikissa ei enää tyydytty käännöskappaleisiin, vaan sanoituksiin alettiin kiinnittää yhä ennemmän huomiota. Suomalainen rock omaksui myös piirteitä, jotka erottivat sen amerikkalaisesta rockista. Suomalainen melankolisuus alkoi näkyä myös rockissa ja suomen kielen ääntämys toi kappaleisiin uutta rytmiä ja erilaisia melodioita. Kappaleissa siirryttiin myös yhä enemmän kuvaamaan tunteita ja henkilökohtaisia tilanteita. Suomalaisia sanoituksistaan tunnettuja ja arvostettuja artisteja ovat mm. Juice Leskinen ja Mikko alatalo. Mikko Alatalo - Rikoo on riskillä ruma, Juice Leskinen - Musta aurinko nousee

Yksi ensimmäisistä varsinaisista suomirock-yhtyeistä oli Hurriganes. Yhtyeen tyyli oli yhä lähellä klassista rock-musiikkia ja yhtye esiintyikin englanniksi, mutta se pääsi silti nauttimaan suurta suosiota suomalaisyleisön joukossa. Hurriganes - Roadrunner (Tavastia 1974)

Suomeen rantautuessa täysin uusia rockin tyylilajeja nousi myös uudet yhtyeet pinnalle. Progressiivisen rockin myötä yleisön tietoisuuteen tulivat mm. Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Molemmat yhtyeet perustettiin vuonna 1969 ja ne olivatkin kilpailuasemassa vastakkain. Nämä kaksi yhtyettä aloittivat suomessa ensimmäisen progressiivisen rockin aallon ja ovat olleet merkittäviä vaikuttajia suomalaisen populaarimusiikin historiassa. Wigwam - Luulosairas, Tasavallan Presidentti - Ramblin' (Tukholma 1974)

Rock-musiikissa yleistyi myös psykedeelinen rock. Siinä musiikin kautta haettiin toisia ulottuvuuksia ja ihmeellisiä tunnetiloja. Psykedeeliseen rockiin liittyi olellisesti nuorten suosima hippiliike, joka julisti rauhaa ja rakkautta. Suomalaisista yhtyeistä esimerkiksi Kingston Wall otti vaikutteita kyseisestä genrestä. Kingston Wall - With My Mind

Kolmas suomessa nopeasti kiinnostusta herättänyt tyylilaji oli punk. Pinnalle nousivat Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja Hassisen Kone. Suomalainen punk-musiikki oli energistä ja kantaaottavaa. Aivan samanlaista hysteriaa suomalaiset punk-yhtyeet eivät kuitenkaan saaneet aikaan kuin kollegansa ulkomailla. Pelle Miljoona - Juokse villi lapsi, Eppu Normaali - Rääväsuita ei haluta Suomeen, Hassisen Kone - Jurot nuorisojulkkikset

70-luvulla syntyi myös tyylilaji, jonka vaikutukset voi kuulla yhä yllättävän monissa kappaleissa. Disco oli aluksi yökerhojen tanssimusiikkia, mutta se levisi nopeasti yleiseksi suosion kohteeksi. Disco-musiikille tyypillistä oli elektroniset soittimet ja rumpukone, joista jälkimmäistä kuulee vieläkin yleisesti. Siinä missä rock- ja punk-musiikki oli meluista ja hieman vakavaa, oli disco taas iloista ja kepeää.

1970-luku oli kokonaisuudessaan suomalaisen musiikin nousukautta. Musiikkia myytiin ennätysmäärät, mikä johtui C-kasetin yleistymisestä. Suomalaiset innostuivat tekemään omaa musiikkiaan ja luomaan itselleen aivan omanlaisen tyylinsä. Osa 70-luvun yhtyeistä ja artisteista ovat vieläkin pinnalla ja arvostettuja.

Lähteet: 1, 2, 3

Tehnyt: Alli Siironen ja Aleksi Heinonen HI4

tiistai 15. toukokuuta 2012

Suomalainen taidemusiikki



Yleisesti Suomessa on poikkeuksellisen suuri musiikkioppilaitosverkosto. Niissä opiskelee noin 54 000 lasta ja nuorta. Suomessa on runsaasti myös sinfonia- ja kamariorkestereita. Nimenomaan taidemusiikkia harrastetaan yksityisesti ja yhteisöjen piirissä mm. kuoroissa, orkestereissa ja oopperayhdistyksissä.



Suuren yhteiskunnan apurahajärjestelmän avulla suomalaiset taitelijat saavat erilaisia työskentelyapurahoja. Tämä mahdollistaa säveltäjänä toimimisen päätoimisena työnä. Mikään muusiikkilaji ei pärjää ilman vaikutteita muualta. Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät ovat saaneet vaikuitteita niin toisiltaan kuin muualta maailmasta.



Suomalaisesta taidemusiikista ennen Sibeliusta on vain vähän tietoa. Musiikkitoiminnasta vastasi kirkko, luostarit ja koulut 1600-luvulle asti. Vuonna 1582 julkaistiin teos Piae Cantiones. Teos Suomen kannalta tärkeä ja sen 400-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 1982. Musiikin keskuksena toimi Varsinais-Suomi ja Turku.



Julkinen konserttielämä alkoi v.1790, jolloin Turussa syntyi ensimmäinen konserttiyhdistys Turun Soitannollinen seura. Turun palon (v.1827) seurauksena kulttuurin keskus siirtyi Helsinkiin. Helsingin yliopistossa v. 1827 syntynyt Akateeminen Musiikkiseura oli tärkeä edistys. Ensimmäinen ammattiorkesteri syntyi v. 1882 ja sen perustajana toimi Robert Kajanus. Kajanus oli säveltäjä ja kapellimestari. Hän toimi mm. Jean Sibeliuksen kanssa.



Jean Sibelius (syntyi 1865) oli ensimmäinen merkittävä säveltäjä. Hän oli Suomalaisen kulttuurin suuri esikuva. Sibelius sävelsi todella paljon tuotantoa ja sai kuuluisuutta ulkomaita myöden. Tärkeimpinä teoksina 7 sinfoniaa, Satu, Finlandia, Valse Triste ja Viulukonsertto.



Sibelius oli aikansa arvostetuin säveltäjä, mutta miestä nimeltä Oskar Merikanto pidettiin kaikkein suosituimpana säveltäjänä. Hänen laulunsa muistutti kansansävelmiä. Hän oli myls pianisti, urkuri ja orkesterinjohtaja.



Suomen taiteen kultakaudeksi kuvataan vuosia 1890-1920. Silloin varsinkin kuvataide kukoisti. Musiikissa kultakausi päättyi oopperaan. Keskeinen henkilö oopperoissa oli Aino Ackte, joka perusti samoihin aikoihin Savonlinnan oopperajuhlat (n. vuosi 1915).



Tyypillistä 1900-luvun alkupuolelle oli musiikin kansallisromanttiset sävyt, jotka väistyivät euroopasta tulleiden vaikutteiden tieltä. Musiikissa alkoi vaikuttaa erityisesti impressionalismi. Suomenruotsalaisten Erik Bergmanin ja Einar Englundin avulla musiikki modernisoitui voimakkaasti.

Näytteet: Finlandia http://www.youtube.com/watch?v=yJWNLIQhYH0
Piae Cantonies http://www.youtube.com/watch?v=Rl1qIgg8Z7o
Valse Triste http://www.youtube.com/watch?v=66YMJzoNvs0&feature=fvst
Viulukonsertto http://www.youtube.com/watch?v=ctgQKH9_qBM

lähteet: koulun monisteet, www.wikipedia.org

Paavo Lamminsivu, Eetu Pykäläinen Kurssi MU 02

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Suomen ja Venäjän keisarin suhteet vuosina 1809-1917

Suomi liittyi Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809, kun Venäjä kukisti Suomen Suomen sodassa, jota käytiin vuosina 1808-1809. Häviönsä johdosta Venäjä nielaisi Suomen kitusiinsa, ja Suomea alettiin kutsua Suomen suuriruhtinaskunnaksi (tai myös suuriruhtinaanmaaksi). Venäjä alkoi tämän jälkeen puuttua kovalla kädellä Suomen asioihin: vallankahvoista nyki Venäjän keisari, ja Suomeen tuli paljon uudistuksia.

Suomen ja Venäjän keisarin välit olivat alussa melko hyvät. Suomessa oli tuohon aikaan (vuonna 1809) voimassa säätyjako, ja kaikki säädyt olivat tiukasti Venäjää vastaan. Kuitenkin Venäjän silloinen keisari, Aleksanteri I, saapui Suomeen rauhoittamaan tilannetta Porvooseen valtiopäiville. Aleksanteri vakuutteli suomalaisille, että Suomi saisi sisäisen itsehallinnon, autonomian, ja että Ruotsin vallan aikaiset perustuslait pysyisivät voimassa. Aleksanteri kohteli Suomea vallan leppoisasti ja hyväsydämellisesti: aatelistoa ajatellen hän perusti Suomeen oman keskushallinnon ja toi maahan uusia virkoja, papistolle hän säilytti luterilaisen uskonnon, porvaristolle hän antoi luvan jatkaa kauppayhteyksiä Tukholmaan ja talonpoikia hän ajatteli armeijan lopettaessaan. Näiden uudistuksien myötä suomalaiset pysyivät tyytyväisinä Venäjään.

Näistä uudistuksista suomalaiset olivat tyytyväisiä, mutta samalla niistä hyötyi paljon myös Venäjä. Venäjä sai niiden myötä pidettyä suomalaiset tyytyväisinä ja kiristettyä samalla otettaan Suomesta. No, Venäjä sai mitä toivoikin, ja suomalaiset olivat kuin hunajaa Venäjän käsissä. "Suomi on korotettu kansakuntien joukkoon." Suomen ja Venäjän välit olivat varsin mallikkaat.

Suomessa alkoi 1800-luvun keskivaiheilla vaikuttaa nationalismi, ja omaa kulttuuria sekä oman kielen merkitystä alettiin korostamaan. Syntyi suomalaisuusaate, fennomania, jonka jäsenet, eli enimmäkseen suomalainen sivistyneistö, olivat kiinnostuneita Suomen historiasta ja kansallisesta kulttuurista. Autonomia vielä lisäsi tätä nationalismin suosiota. Fennomanian synty alkoi kiristää Venäjän pantaa.

Fennomanian herättyä suomalaiset alkoivat kirjoittaa paljon kirjoja suomalaisuudesta. Tämän huomattuaan Nikolai I ryhtyi toimiin: hän alkoi tiukentaa sensuuria Suomessa niin, että Suomi-aiheisia kirjoja ei saataisi enää julkaista niin paljon. Nikolai I myös määräsi hopearuplan ainoaksi käyväksi maksuvälineeksi, ja puuttui Suomen valtiopäiviin ilman pyyntöä. Tämä kaikki herätti ärsytystä suomalaisissa, ja he alkoivat kääntyä keisaria vastaan.

Nikolai I jälkeen vallansaappaisiin astui Aleksanteri II. Tuolloin Suomessa oli hyvin köyhät ajat ja nälänhätä oli kova. Huonojen vuosien jälkeen maaseudulla tapahtui uudistuksia: uusia innovaatioita tuli käyttöön, ja viljan tuottamisesta siirryttiin karjatalouteen. Aleksanteri II myös alkoi tehdä Suomessa poliittisia uudistuksia: valtiopäivät alettiin kutsua koolle säännöllisesti, vuodesta 1800 alkaen.

Yleisesti Aleksanteri toisen valta-ajalla oltiin tyytyväisiä. Hän auttoi Suomea ylös ahdingosta ja suomalaisten olot paranivatkin. Suomalaiset saivat enemmän valtaoikeuksia paikallisissa asioissa, talous alkoi kohentua, ja teollistuminen oli alkamaisillaan. Suomi oli nousemassa jaloilleen puusta pudottuaan.

Venäjän suhtautuminen Suomeen ja sen autonomiaan muuttui kertaheitolla 1800-luvun lopulla (1890-luvulla), kun Venäjän kansainvälinen asema alkoi heiketä. Venäjän keisari koki, että hänen valtansa Suomessa on heikentynyt. Tämän myötä keisari Aleksanteri III pisti venäläistämistoimet aluilleen Suomessa kenraalikuvernööri Bobrikovin toiveesta.

Poliittisesti Suomi pyrittiin pitämään huomaamattomana ja mahdolliset erimielisyydet oli yritetty välttää etukäteen ja kriisinaikoina korostettiin velvollisuutta olla uskollisia Venäjän tsaarille. Kuiteinkin Suomalaisten kannalta ongelmallisiksi kehittyi moni poliittinen(kin) asia 1800 -luvun lopulla. Tällöin Suomi joutui venäläiskansallisen lehdistön kritiikin kohteeksi ja nosti Suomen julkiseen huomioon Venäjällä. Venäjä suurvaltana joutui myös kiinnittämään huomiota sotalaitokseensa, taloudellisen uudenaikaistumiseensa ja se vaati lujempaa ja yhtenäisempää hallintoa koko valtakunnan alueella näinä teknisten kehitysten ja suurvaltojen kilpailujen aikoina.

Suomessa ongelmaksi muodostui juuri sen oman päätäntä oikeudellisista vallasta, kun oli kyse lainsäädännöllisistä asioista. Suomi näki itsensä enemmänkin erillisenä valtiona, liitossa Venäjän kanssa, kun taas Venäjä näki sen osaksi omaa valtakuntaansa.

Venäläistämistoimissa kiellettiin fennomanian toimet suomalaisuuden levittämisessä, esim. lehdissä ja kirjoissa. Sensuuri siis oli kovaa. Suomen kieli syrjäytettiin virallisen kielen asemasta, ja tilalle otettiin venäjä.

Suomessa venäläistämistoimia ei kaikki katsonut hyvällä. Kansalaiset olivat vastaan venäläistämistoimia, ja halusivat säilyttää suomenkielen aseman virallisena kielenä, ja halusivat myös että Suomi saisi itse päättää omista asioistaan. Tuolloin keisarin ja suomalaisten välit olivat kylmät.

Suomalaiset taistelivat kiivaasti venäläisyyttä vastaan. Taide olikin yksi kansallismielen kohotuskeino. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni oli yksi suomalaisuuden maineen nostattajista. Suomi yritti pyristellä irti Venäjän hampaista ja sekös ärsytti Venäjän keisaria.

Kun Japani vuonna 1905 kukisti Venäjän sodassa, paljastui Venäjän tekninen jälkeenjääneisyys. Tämä puolestaan aiheutti suurta tyytymättömyyttä ja lakkoja keisaria vastaan. Venäjällä alkoi puhjeta sisäisiä ongelmia. Suomessa alettiin nähdä valoa tunnelin päässä, kun keisaria vastaan aloitetun lakkoaallon myötä Venäjä lopetti venäläistämistoimet Suomessa vuonna 1905. Tapahtumasarjan myötä Suomeen perustetaan eduskunta vuonna 1906, ja tällöin suomalaiset saivat taas oikeuden vaikuttaa oman maansa asioihin. Venäjän valta Suomessa siis heikkeni.

Tsaari Nikolai II kuitenkin vielä kertaalleen alkoi kaventaa Suomen autonomiaa, kun oli saanut keskitettyä vallan takaisin itselleen vuonna 1908. Lainsäädäntövaltaa kavennettiin, Venäjän viranomaisen valtaa Suomessa lisättiin, ja voimaan saatettiin vielä yhdenvertaisuuslakikin, joka vielä lisäsi venäläisten valtaa Suomessa. Suomalaiset olivat tästä hiiltyneitä.

Vuonna 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota ja venäläistämistoimet Suomessa loppuivat kuin seinään. Venäjän huono asema johtui sen jälkeenjääneisyydestä sekä sotavaikeuksista, joten Nikolai II syrjäytettiin valtaistuimelta. Bolsevikkien noustua valtaan Suomi haki itsenäisyyttä. Ja tästäkös suomalaiset olivat onnellisia. Suomi saatiin omaksi maaksi, eikä enää tarvinnut olla keisarin potkupallona.

Yleisesti voisi sanoa, että Venäjän keisarin ja Suomen suhteet ovat olleet melko vaihtelevat. Alussa oltiin oikein hyvää pataa, mutta sitten venäläisten huomasivat suomalaisten olevan sitkeitä ihmisiä, ja sitten kiristivät valtaansa.

LÄHTEET:

FORUM 4, Suomen historian käännekohtia, Antti Kohi, Hannele Palo, Kimmo Päivärinta ja Vesa Vihervä. Otavan kirjapaino, 2006.

SUOMEN HISTORIA 6, Weilin+Göös Espoo, 1987.

http://www.eskoff.net/keisarit.htm

Tekijät: Heikki Kupiainen ja Antti Heikkinen

Hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan kehitys

Suomi on tänä päivänä hyvä esimerkki hyvinvointi valtiosta, jossa pyritään huolehtimaan jokaisesta kansalaisesta ja heikommista yksilöistä, jotka eivät pysty itse itseään elättämään. Nykypäivänä Suomen hyvinvointivaltion status ja sosiaaliturva ovat lähes itsestään selvyyksiä. Suomen lähtökohdat muistaen, ensin Ruotsin ja sen jälkeen Venäjän alaisuudessa olleena pienenä valtiona, joka on kokenut suurta nälkää ja köyhyyttä, ei toimiva hyvinvointiyhteiskunta ole todellakaan itsesäänselvyys.

Muihin Länsi-euroopan maihin verrattuna Suomi oli sotien välisenä aikana hyvin alkeellinen. Iso osa Suomen kansalaisista oli sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella ja ihmiset jäivät ilman valtion apua raskaina aikoina. Suomi oli sisällisodan jäljiltä poliittisesti kahtia jakautunut, jonka seuraksena usein köyhät ja heikommat unohtuivat. Suomessa kannatettiin yleistä liberalismia ja maata pyrittiin rakentamaan talonpoikaisella visiolla ja itsenäistä maanviljelijää pidettiin melkeinpä ihanteena. (Niemelä,Pykälä,Sullsrtöm,Vanne, 2007, 3 - 4.)

Länsi-euroopassa sosiaalivakuutuksen kehittäminen jatkui tapaturmavakuutuksen jälkeen sairausvakuutukseen. Suomessa keskityttiin vanhus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen kehittämiseen, joka johtui Suomen maatalousvaltaisuudesta. Tämän seurauksen Suomeen syntyi vuonna 1937 kansaneläkelaki. Kansaneläkelaki oli Suomen sotien välisen ajan ehkä jopa tärkein uudistus. Kansaneläke muutti Suomen sosiaalijärjestelmää suuresti, ja Suomessa suhtautuminen sosiaalturvan kehittämiseen muuttui myötämieliseksi.

Talvisota yhtenäisti Suomen kansan jälleen. Uusi yhteisvastuuta ja oikeudenmukaisuutta sekä sosiaaliturvaa kannattava ajattelu yleistyi nimenomaan sotavuosina. Suomen sosiaalijärjestelmää uudistui ja se alkoi tukemaan paljon uusia kohteita, kuten äitejä. Vuonna 1956 Suomeen sosiaalijärjestelmä koki uudistuksen, puhutaan kansaneläkeuudistuksesta, joka poisti kansaneäkkeestä ansiosidonneisuudena jolloin apu oli kaikille Suomen kansalaisille tasapuolinen. Tämä kyseinen uudistus oli 1950 -luvulla Suomen sosiaalijärjestelmän suurin uudistus, Suomen eläkemenot nimittäin kasvoivat moninkertaisiksi aikaisempaan nähden. Tästä eteenpäin Suomen hyvinvointivaltio ja sosiaalijärjestelmä uudistui kohtuullisen tehokkaasti. Sosiaalimenot asukasta kohden kasvoivat tasaisesti vuodesta toiseen, tosin 1980 -luvulla kasvu nopeutui huomattavasti ja talouslaman nosti myös menojen suurutta merkittävästi. (Niemelä,Pykälä,Sullsrtöm,Vanne, 2007, 4  - 7.)

Suomen sosiaalijärjestelmä sisältää kaiken tämän lisäksi vielä monia uudistuksia, mutta myös vaikeuksia ja kehityksen taantumista. Silti Suomi on kovalla työllä pystynyt yhdistämään kahtia jakautuneen kansansa ja luomaan toimivan hyvinvointivaltiojärjestelmän, joka tukee myös kansanheikointa lenkkiä. Järjestelmän historiasta näkeen, että Suomen sosiaaliturvaa on jatkuvasti uudistettu, ja jotta se toimisi tulee niin toimia myös tulevaisuudessakin. Sosiaaliturvajärjestelmän osaltaan tarjoama yhteiskunnallinen vakaus ja oikeudenmukaisuus ovat varmasti Suomen keskeisiä menestystekijöitä myös tulevaisuudessa.


Lähteet:
Niemelä, H., Pykälä, P., Sullström. R. ja Vanne, R. 2007. Suomalaisen sosiaaliturvan kehitys
ja kansalaisen elinvaiheet. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita, 57/2007.

 Avainsanat: Sosiaaliturva, Hyvinvointiyhteiskunta, Tasa-arvo, Oikeudenmukaisuus.

Pasi Raatikainen, Juho Holopainen, Rasmus Ollila


perjantai 4. toukokuuta 2012

Runolaulut suomalaisen musiikin lähtökohtana

Muinaissuomalainen musiikki ulottuu aina parintuhannen vuoden taakse, ja siihen kuuluvat runolaulut ovatkin maamme vanhinta lauluperinnettä. Niiden ympärille muodostui kokonainen kulttuuri, sillä runolaulut olivat tärkein suomenkielisen väestön musiikin ja runouden muoto aina 1500-luvulle asti. Uskonpuhdistus kuitenkin kielsi runomittaiset, mytologiset laulut pakanallisina, jonka johdosta niiden esittäminen väheni. Kirkon painostuksesta huolimatta runolaulut eivät kuitenkaan painuneet kokonaan unohduksiin.

   Vaikka runolaulut voidaan helposti mieltää vain suomalaiseksi kansanperinteeksi, on samanlaista perinnettä tavattu myös muiden kansojen, esimerkiksi karjalaisten ja vatjalaisten, keskuudessa.Viron ja Länsi-Suomen on esitetty olleen kalevalamittaisten laulujen ydinaluetta, vaikkakin esimerkiksi Kalevalaa (1835) varten runoja on kerätty pääasiassa itäisestä Suomesta ja Vienasta. Runolaulut olivatkin koko Suomen musiikkia, ja on myös esitetty, että lauluperinteen painopiste olisi siirtynyt idemmäs kristinuskon vaikutusalueen laajentuessa.

   Runolaulujen rakenne on yksinkertainen: Niille tunnuksenomaista on kahdeksantavuisuus, alkusoinnut, toisto ja ns. kalevalamitta. Esimerkkinä seuraava lainaus:

Miele- / ni mi- / nun te- / kevi

Aivo- / ni a- / jatte- / levi

Kalevalamittaisissa runoissa myös lasketaan viiteen ja säkeessä painopiste on aina viimeisellä tavulla.

   Runolaulut loivat pohjan suomalaisen musiikkikulttuurin synnylle, joten niiden arvoa suomalaisen kulttuurin muokkaajina ei tule väheksyä. Toisaalta uskonpuhdistukseen liittyvä riimillisen kansanlaulun yleistyminen ei ollut suoraa jatkoa runolaulannalle, ja näin voitaisiin kyseenalaistaa tämän ensimmäisen lenkin tarpeellisuus, sillä nykyinen viihdemusiikki perustuu enemmänkin riimillisen kansanlaulun eikä runolaulannan perinteeseen. Kuitenkin runolaulantaa arvostetaan yhä edelleen Suomessa, ja sen perinnettä on pyritty elävöittämään aina 1900-luvun puolivälistä asti.




Kalevalamittaista runolaulantaa:

http://www.youtube.com/watch?v=A8UfdehDqm4



Lähteet:

http://www.greywolves.org/artikkelit/2001-11-01-Runolaulu-osa_muinaisen_Suomen_arkea_ja_juhaa.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_kansanmusiikki


Tekijät:

Joona Lampela, Tuomas Manninen ja Saana Mehtälä

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Runoa ja riimiä - kansanmusiikki nykypäivänä

Nykykansanmusiikki eroaa perinteisestä monin tavoin. 1900-luvun puolivälin tienoilla tapahtuneen suosionnousun myötä kansanmusiikki myös kehittyi - musiikista tuli monikulttuurisempaa, muusikoiden persoonalliset näkemykset ja uusi teknologia muuttivat kansanmusiikkia.

Soittimia on alettu rakentaa uudestaan ja samalla niitä on tuotu lähemmäs nykypäivää. Kansanmusiikissa perinteisesti käytetyt soittimet, kuten jouhikko ja kantele, ovat saaneet seurakseen pianon, sellon ja haitarin. Esimerkiksi kanteleita käytetään nykyisin monipuolisesti sekä yhtye- että soolosoittimena. Niille on kehitetty uusia soittotapoja ja sähkökanteleella saadaan tehtyä samanlaisia efektejä kuin sähkökitaralla. Nykykansanmusiikin merkittäviä taustatoimijoita ovatkin soitinrakentajat, jotka kehittelevät vanhoille kansansoittimille nykypäivän ehdoilla toimivia ammattitason instrumentteja.

Nykykansanmusiikki on saanut vaikutteita mm. klassisesta musiikista, iskelmämusiikista, jazzista ja jopa rock- ja pop-musiikista. Se pitääkin sisällään niin paljon erilaista musiikkia, että sitä on vaikea lokeroida. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, että kansanmusiikin tarkoitus on kuvailla ja taltioida suomalaista kulttuuria ja viedä perintöä eteenpäin.

Kansanmusiikin suosion nousun myötä myös erilaiset kansanmusiikkitapahtumat yleistyivät. Esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit järjestetään vuosittain. Siellä nykykansanmusiikki ja kansantanssi pääsevät esille ja ihmisten tietoisuuteen. Kaustisen tapahtumat toimivat kimmokkeena myös muulle kansanmusiikkitoiminnalle Suomessa. Erilaiset yhdistykset, seminaarit ja kurssit yleistyivät 1970-luvulla. Kaustiselle perustettu Kansanmusiikki-instituutti julkaisi paljon kansanmusiikkilehtiä ja teki laajaa tutkimustyötä. Tämän myötä myös koulutus ja kansanmusiikin akateemisuus nousivat merkittävämpään osaan.

Keskeinen ero nykyisellä ja perinteisellä kansanmusiikilla on se, että soittamaan oppiminen ei ole enää kuulon ja muistin varassa, koska nykykansanmusiikkia on kirjoitettu nuoteiksi. Nykypäivänä on syntynyt uusia yhtyeitä, uutta sävellettyä kansanmusiikkia ja uusia tapoja sovittaa ja soittaa kansanmusiikkia.

Tunnetuimpia suomalaisia nykykansanmusiikkiyhtyeitä ovat mm. Värttinä, JJP, Kimmo Pohjonen ja Maria Kalaniemi. Nykypelimannit tekevät yhteistyötä niin sinfoniaorkesterien, rockmuusikkojen kuin nykytanssijoiden kanssa. Nykykansanmusiikki onkin siirtynyt seurojentaloilta suurempiin konserttisaleihin. Kimmo Pohjonen on tällä hetkellä tunnetuimpia suomalaisia kansanmuusikkoja. Myös Maria Kalaniemi on maailmanlaajuisesti tunnettu harmonikansoittaja. Suomalainen nykykansanmusiikki onkin suositumpaa ulkomailla kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Kansanmusiikki on ollut aina osa suomalaista perinnettä, vaikka sillä onkin ollut selkeitä nousu- ja laskukausia. Kansanmusiikin tuominen nykypäivään on ollut iso osa perinteiden säilyttämisessä. Nykykansanmusiikki yhdistelee suomalaista perikulttuuria modernin maailman kanssa ja rakentaa suomalaisten identiteettiä.

Musiikkia:

Värttinä - Kiiriminna
Maria Kalaniemi - Ellin polkka


Lähteet:
1, 2, 3
+ tunnilta saadut materiaalit



KIRJOITTAJAT: Alli Siironen, Aleksi Heinonen & Rasmus Lempinen (MU02)

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Oppivelvollisuus ja suomalaisen koululaitoksen kehitys

Suomen historiassa pitkään opettaminen kuului papistolle ja opettamisen sisältö keskittyi lähinnä raamatun sanoman opiskeluun. Koulut tulivat Suomeen kirkon kautta, joista ensimmäinen perustettiin Turkuun jo keskiajalla. Yleistä oli opetella asioita ulkoa, mutta esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito oli tavallisen kansan keskuudessa erittäin harvinaista vielä 1800-luvun alkupuolella.

Vanhempien tehtävänä 1800-luvulla oli opettaa lapsilleen kristilliset opit ja lukutaito. Kirkko valvoi opetusta järjestämällä kinkereitä, joissa kuulusteltiin opeteltaviksi määriteltyjä asioita. Usein apuna oli vielä kylällä vieraileva kiertokoulu, jossa kiertelevä opettaja opetti ihmisiä eri paikkakunnilla. Tämä mahdollisti ihmisten opiskelun sellaisillakin seuduilla, joissa kansakoulua ei ollut.

Suuri harppaus Suomen koululaitoksen kehityksessä tapahtui 1866, kun senaatti antoi kansakouluasetuksen Uno Cygnaeuksen vuonna 1857 antaman esityksen pohjalta. Häntä pidetäänkin yleisesti koko suomalaisen kansakoulun isänä. Asetus sääti kunnan järjestämästä kirkosta erillisestä peruskoulusta ja sen kesto oli neljä vuotta. Tässä vaiheessa kansakoulu oli vielä kunnalle vapaaehtoinen palvelu ja kirkon tukemat kiertokoulut olivat vielä sen takia elossa joitain kymmeniä vuosia. Vasta 1900-luvun taitteessa kaikki kunnat pakotettiin piirijakosopimuksessa järjestämään kaikille asutuskeskusalueilleen kansakouluopetusta.



Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki. Se muutti kansakoulun kuusivuotiseksi ja kaikille lapsille pakolliseksi. Tosin esimerkiksi Lapissa ja Karjalassa oli lopulta vuosikymmenien siirtymäajat lain käytäntöönpanolle. Vielä myöhemmin 1960-luvulla oppivelvollisuuslakia muutettiin niin, että kansakoulu piteni kahdeksaan vuoteen.

Ennen rakennemuutosta Suomen koululaitos perustui kolmeen asteeseen. Kansakoulu oli ensimmäinen, josta neljännen vuoden jälkeen pystyi hakemaan oppikouluun, joka hajaantui viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Lisänä olivat vielä ammatilliset opinnot, joihin jotkut menivät keskikoulun jälkeen. Oppikoulun jälkeen olivat vielä korkeakoulut, esimerkiksi yliopistot. Muutosten jälkeen vanhat mallit hylättiin ja siirryttiin nykyiseen peruskoulumalliin, jossa on yhdeksän vuotta kestävä peruskoulujakso, jonka jälkeen voi hakea toisen asteen koulutukseen joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, josta seuraa korkean asteen koulut, yliopistot ja ammatikorkeakoulut.

Nykyinen malli: 


Lähteet:

 http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/sisallys


Wikipedia:
Alicea, Ines: U.S. trails other countries - in producing college graduates. ((viittaa tietolähteenä OECD     Education at a Glance 2006:een)) Study Abroad, huhtikuu 2007, nro 41, s. 8. (englanniksi)
Clark, Nick: WENR, September/October 2003: Finland. Syyskuu 2003. World Education News & Reviews. Viitattu 21.8.2007. (englanniksi)



Kuvalähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3c/Uno_Cygnaeus2.jpg/240px-Uno_Cygnaeus2.jpg
http://www.oph.fi/download/bd0aa2294baa1596106dd0fec273497254b23dea.jpg

Tatu Suhonen ja Jere Kankaanpää

maanantai 16. huhtikuuta 2012

1970-luvun populaarimusiikki

1970-luvun suomalainen populaarimusiikki muodostui monen uuden musiikkityylin kautta. Rock ‘n roll -musiikki jakautui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa useammaksi erilliseksi tyylisuunnaksi. 1970-luvulla saivat alkunsa suomalaiskansallinen rock, punk, disco ja monet muut tyylilajit.

1960 -luvun lopulla syntynyttä rock - tyylisuuntaa alettiin kutsua progressiiviseksi rockiksi. Se keskittyi musiikkiin virtuoottisuuteen ja sen pääkohtia olivat improvisaatio ja musiikin soiton vaikeus. Progen vastaliikkeeksi syntyi Englannissa 1970-luvun puolessa välissä punk-musiikki. Punkin periaatteena oli, että kuka tahansa voi soittaa hänen taidoistaan riippumatta. Tärkeintä oli asenne eikä niinkään kyky. Sanoitukset koskivat nuorison tyytymättömyyttä yhteiskuntaa kohtaan. Myöhemmin ne alkoivat käsitellä myös muita yhteiskunnallisia epäkohtia. Ensimmäinen pinnalle noussut punk-artisti oli Pelle Miljoona. Vanavedessä tulivat pian myös Eppu Normaali ja Hassisen Kone. Punk-musiikki oli energistä ja kantaaottavaa.

1970-luvulla syntyi tyyli joka oli musiikillisesti hyvin erilainen kuin mikään aiemmin, mutta jonka vaikutukset ovat nykyisinkin kuultavissa yllättävän monessa muussa musiikkityylissä. Disko-musiikiksi kutsuttu musiikki oli alun perin yökerhojen muodikas tanssityyli, mutta se levisi nopeasti yleisen suosion kohteeksi. Disko-musiikille tyypillistä on erilaisten elektronisten soittimien käyttö. Rumpukone ja syntetisaattori yleistyivät disko-musiikin myötä, ja rumpukoneen epäluonnollisen tasainen rytmi on nykyisin monien sävellyksien perusta. Suomessa harvinaisemmat funk- ja soul-musiikit vaikuttivat oleellisesti disko-musiikkiin, joka erosi selvästi ajan muista musiikillisista suuntauksista.

Aiempien vuosikymmenien käännöskulttuuri alkoi väistyä tuoreiden suomalaisten sävellyksien myötä, joihin alkoi leimautua tietty suomalainen musiikkityylli - melankolia ja kurjuus. Suomalaista iskelmämusiikkia muokkasivat ulkomainen ja kotimainen rockmusiikki ja esimerkiksi Kirkan iskelmätyyli sai vaikutteita rockista (Hetki Lyö)

Hurriganes syntyi 1970- luvun alussa ja vaikutti koko vuosikymmenen läpi antaen vaikutteita muille suomalaisille rock-yhtyeille. Tosin, Hurriganes painosti muita artisteja tekemään omaperäisempää musiikkia. Esimerkkeinä Juice Leskinen ja Mikko Alatalo.

Musiikkinäytteitä:
Hurriganes - I will stay: http://www.youtube.com/watch?v=EiUt_4Dctto
Juice Leskinen - Sika: http://www.youtube.com/watch?v=KnE4Jmv8Fto
Mikko Alatalo - Suojelusenkeli: http://www.youtube.com/watch?v=ZJXhVjD5oxk
Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma: http://www.youtube.com/watch?v=OHNAbqW1eVM
Eppu Normaali - Poliisi pamputtaa taas: http://www.youtube.com/watch?v=SHMW5VNHAEs
Kirka - Hetki lyö: http://www.youtube.com/watch?v=hvUyy4PI3ac

Lähteet:
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/mu/mu2/4_populaarimusiikki/61970luku?C:D=hNpW.gY8U&m:selres=hNpW.gY8U
Musiikintuntien materiaali
http://fi.wikipedia.org

-Riku ja Jeremias

tiistai 20. maaliskuuta 2012

2000-luvun suomalainen populaarimusiikki

2000-luku oli suomalaiselle populaarimusiikille merkittävää aikaa, sillä se vihdoin ja viimein saavutti arvostusta ja näkyvyyttä myös kansainvälisesti. Bändit kuten Nightwish, HIM, The Rasmus sekä Bomfunk MC's alkoivat keräämään musiikillaan julkisuutta myös Suomen ulkopuolelta. Ensimmäisiä suuria listahittejä kansainvälisillä markkinoilla olivat mm. Bomfunkin Freestyler sekä Daruden Sandstorm.

Vuonna 2006 Suomi saa musiikillaan entisestään julkisuutta kun kaikkien yllätykseksi Lordi voittaa vuosittaisen Euroopan maiden välisen laulukilpailun, Eurovisionin, ylivoimaisesti kappaleellaan Hard Rock Hallelujah.

Luku 2000 oli merkittävää aikaa myös suomalaiselle hiphop/rap -musiikille, jonka suosio ja kehitys kasvoi valtavasti vuosikymmenen aikana. Tähän vaikutti mm. studioteknologian paraneminen ja amerikkalaisten rap-artistien matkiminen humoristisen lähestymistavan sijaan. Suomenkielinen rap nousi myyntilistoille ja boomi sai suuretkin levy-yhtiöt kiinnostumaan rap artisteista. Esimerkkinä Fintelligens ja Kapasiteettiyksikkö. Ensimmäinen suomenkielinen platinaa myynyt hiphop albumi on vuonna 2003 julkaistu Pikku G:n Räjähdysvaaraa.

Myös suomalaisten naislaulajien määrä sekä suosio kasvaa lisää, johon osasyyllisenä uudet laulukilpailu/tv-ohjelmat kuten Popstars ja Idols.

Kaiken kaikkiaan 2000-luvun populaarimusiikin tapahtumat keskittyivät hiphoppiin ja kansainvälistymiseen. Molempien suosion nousuun on suurimpana vaikuttajana ollut digitalisoituminen, eli teknologian kehittyminen ja erityisesti internet. Tätä kautta musiikkiteollisuuteen tuli myös uusi ongelma joka alkoi yleistymään 2000-luvulla, nimittäin piratismi. Musiikkia alettiin levittämään laittomin keinoin kuten poltetuilla CD-levyillä ja internetin välityksellä. Ihmisten ei enää tarvitse maksaa musiikista.



Lähteet
- http://www.jazzpoparkisto.net/aikajana.php#v2000
- http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/mu/mu2/4_populaarimusiikki/92000luku?C:D=hNpW.gY8X&m:selres=hNpW.gY8X
- http://www.finlandia.es/public/default.aspx?contentid=94364&nodeid=36827&contentlan=1&culture=fi-FI
- tuntimateriaalit

Biisejä
- Bomfunk MC's Freestyler -- http://www.youtube.com/watch?v=ymNFyxvIdaM
- Darude Sandstorm -- http://www.youtube.com/watch?v=PSYxT9GM0fQ
- The Rasmus F-F-F Falling -- http://www.youtube.com/watch?v=LcB0LNrMFW4&ob=av2n
- Nightwish Nemo -- http://www.youtube.com/watch?v=9hmzR1CKGtA
- Lordi Hard Rock Hallelujah -- http://www.youtube.com/watch?v=-6Xl9tBWt54
- Fintelligens Vaan Sil On Väliä -- http://www.youtube.com/watch?v=ts8LOTZNX1E&feature=relmfu
- Pikku G Me Ollaan Nuoriso -- http://www.youtube.com/watch?v=pCdry6OQNtw
- Gimmel Roviolla -- http://www.youtube.com/watch?v=G11_QryTqZM

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012




     POPULAARIMUSIIKKI 1990-LUVULLA



1990-luvun alkutaipaleella suomalaista yhteiskuntaa hidasti lama sen vuoksi ihmiset joutuivat miettimään rahanmenoa tarkemmin eikä sitä käytetty viihteeseen enää niin paljoa. Sen seurauksena konserttitoimintakin hiipui laman aikana. Musiikkielämään lama ei tehnyt suurempia muutoksia,  sillä aiempien vuosikymmenten tapaan myös  1990-luvulla syntyi uusia ilmiöitä. Iskelmän tämänkinkertaisenkin  suosion saavuttamisen lisäksi punk teki uutta tulemista grungen muodossa.  Aivan uudenlaisen musiikin lisäksi oli edelleen aistittavissa 1970-luvun vaikutteita.

Iskelmämusiikki koki etenkin kahden artistin myötä uusia tuulia. Kaikkien  aikojen menestynein tangokuningas, Jari Sillanpää kruunattiin vuonna 1995 tangokuninkaaksi.Osittain hänen ansiostaan tangon ja iskelmämusiikin suosio kasvoi uudelleen.


Toinen näistä menestyneistä iskelmälaulajista on vuosikymmenten puolivälissä esiin noussut Kaija Koo. Hän oli jo aiemmin julkaissut musiikkia, mutta hänen tekemäTuulen viemää-albumi oli vuosikymmenen eniten myydyimpiä levyjä. Iskelmämusiikin lisäksi myös tanssilavakulttuuri sai uutta intoa myös muiden artistien tanssittamina ympäri Suomen.

Rock-musiikin uusin muotivirtaus muodostui punkista vaikutteita ammentanut grunge eli yhdisteltiin erilaisia musiikkityylejä. Suomessa tämän tyylilajin edustajiksi voidaan nostaa tämmöisiä yhtyeitä kuin CMX, Don Huonot, Apulanta ja Tehosekoitin. Amerikkalaisperäinen grunge ei Suomessa esiintynyt suomalaisten yhtyeiden musiikissa kovinkaan vahvasti ja se oli edellä mainituissakin yhtyeissä ohimenevä ilmiö jonka jälkeen nämäkin yhtyeet ovat siirtyneet kukin omaan musiikilliseen suuntaansa.  Lieviä grunge vaikutteita omasi myös 1990-luvun lopulla mainetta niittänyt yhtye YUP.  Tyylin luojaksi nimetyn yhtyeen mukaan Apulantaa sanottiin Suomen Nirvanaksi.

1990-luvulla ilmestynyt selloilla heavy-musiikkia soittava Apocalypticaa alettiin kutsua suomalaisen populaarimusiikin outolinnuksi. Yhtyeestä tuli ensimmäisiä suomalaisia kansainvälisestikkin mainetta saanut yhtyeitä, he aloittivat uransa soittamalla Metallica-yhtyeen kappaleiden cover-versioita neljällä sellolla sovitettuna. Samoihin aikoihin vuosikymmenen loppupuolella suurimmiksi nimiksi oli nousemassa musiikkinsa taistolaisesta lauluperinteestä ammentanut Ultra Bra.

Myös maailmanmusiikkivaikutteet alkoivat tehdä tuloaan populaarimusiikkiin 1990-luvulla. Melkein vuosisata oli kulunut kansanmusiikin ja populaarimusiikin erkanemisesta, mutta nyt asiat alkoivat muuttua artistien myötä joita ei voitu yksiselitteisesti jakaa jompaankumpaan kategoriaan musiikkinsa puolesta. Useita rock-muusikoita rupesi kiinnostamaan suomalainen kansanmusiikki ja myös vieraiden kulttuureiden musiikki alkoi innostamaan yleisöä. Jo aiemmin uransa aloittaneet suomi-rockin varassa toimivia yhtyeitä oli monia kuten Eppu Normaali, Kolmas Nainen ja Popeda. Uudempaa polvea edustivat mm. Egotrippi, Aknestik ja Sir Elwoodin hiljaiset värit. Suomenkielisten yhtyeiden lisäksi myös englanninkieliset yhtyeet alkoivat saada jalansijaa. 1990-luvulla näitä alkavia yhtyeitä ovat esimerkiksi The Rasmus ja HIM.


          Musiikkinäytteitä:

- Jari Sillanpää: http://www.youtube.com/watch?v=AtZbtJw_-IQ
- Kaija Koo: http://www.youtube.com/watch?v=y3Peb6BIRxg
- Don Huonot: http://www.youtube.com/watch?v=I0vYDpWV_dI
- Apulanta: http://www.youtube.com/watch?v=bNWhJ6Z7Wb0
- Tehosekoitin: http://www.youtube.com/watch?v=w8is3EBfo0w
- Popeda: http://www.youtube.com/watch?v=3AE42FfNOSQ
- Ultra bra: http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY
- Eppu Normaali: http://www.youtube.com/watch?v=j8__ivneWno
- Egotrippi: http://www.youtube.com/watch?v=DcmO-f0-fo4
- Sir Elwoodin hiljaiset värit: http://www.youtube.com/watch?v=_nISrC6Hnns
- The Rasmus: http://www.youtube.com/watch?v=jgjh6yFPD7o&feature=related


 Lähteet: 
http://www.finlandia.es/public/default.aspx?contentid=94364&nodeid=36827&contentlan=1&culture=fi-FI
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/mu/mu2/4_populaarimusiikki/81990luku?C:D=hNpW.gY8W&m:selres=hNpW.gY8W
http://pomus.net/kehityslinjat/1990-1999
http://www.jazzpoparkisto.net/aikajana.php


Aino Kiramo

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Euro ja EU-jäsenyys

16. lokakuuta 1994 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Äänestystulos oli positiivinen: 56,9% äänestäneistä kannatti liittymistä. Eduskunta toimi ja näin Suomi oli EU:n jäsen 1.1.1995 lähtien.


Liittymisen kannattajat perustelivat päätöstään turvallisuudella ja taloudellisilla hyödyillä. Mm. Suomalaiset yritykset pääsisivät käsiksi union sisämarkkinoihin. Suomi pääsisi myös päättämään asioista, jotka vaikuttavat kansalliseen poltitiikkaamme.


Liittymisen vastustajat puolestaan ajattelivat, että Suomella ei olisi enää niin suurta oikeutta määrät omista asioistaan. Pelättiin myös rajojen avaamista, sekä peruselinkeinojen heikkenemistä (lähinnä maatalouden).


Samalla Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen, jonka tavoitteena oli lähentää eri maiden talouksia siten, että EMU:n kolmas vaihe eli euroon siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti. Vuonna 1999 tapahtui siirtyminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteiseen valuuttaan ja siitä lähtien euroa on voinut käyttää tilirahana. Käteinen laskettiin liikkeelle vuonna 2002, joka korvasi Suomen markan. 

Joulukuussa 1996 Suomi allekirjoitti Schengeniin liittymissopimuksen Ruotsin ja Tanskan kanssa. Schengenin säännöstöä alettiin käyttää Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vuonna 2001. Käytännössä se tarkoittaa että ihmiset voivat ylittää Schengen-sopimukseen liittyneiden maiden väliset rajat ilman tarkastuksia sekä maarajoilla, lentokentillä että satamien kautta.

Lähteet:

www.eurooppatiedotus.fi
www.fi.wikipedia.org

Elmeri, Aaro ja Lassi