Suomettuminen kylmän sodan aikana

Länsi-Saksassa syntyi 1960-luvulla halventava termi, suomettuminen, jolla tarkoitettiin jonkun maan joutumista ulkopoliittisesti Suomen asemaan, eli riippuvaiseksi Neuvostoliitosta. Tavallisesti suomettumisella tarkoitetaan sellaista poliittista kehitystä, jossa pienempi demokraattinen maa alistuu suuremman totalitaarisen naapurivaltion tahtoon. 1960-1970-lukujen taitteessa suomettumisesta puhuttaessa tarkoitettiin kuitenkin aina Neuvostoliiton puuttumista jonkin valtion sisäisiin asioihin.


Suomettuminen alkoi Suomessa Urho Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella. Koska Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi YYA-sopimus, joka sisälsi myös sotilasliiton, Suomi oli tiukemmin Neuvostoliiton vaikutuspiirissä kuin yksikään toinen maa. Suhde Neuvostoliittoon oli varautunut, sillä Suomi tahtoi pysyä puolueettomana, mutta hyvät suhteet yritettiin silti pitää yllä.

Neuvostoliitto nimitti tietyt suomalaiset puolueet "neuvostovaltaisiksi". Näitä puolueita ja poliitikkoja ei sitten päästetty johtaviin asemiin oli vaalitulos mikä hyvänsä. Suomettuminen johti monen porvarillisen puolueen poliitikon pyrkimiseen "neuvostoystävälliseksi" eli luottamuksellisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa.

Tätä kautta Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan taatakseen Suomen pysymisen puolueettomana YYA-sopimuksen määrittelemällä tavalla. Neuvostoystävällisiä ryhmittymiä muodostui eri puolueisiin, esim kokoomuksen remonttimiehet, keskustan K-linja ym. Vastakkaisia nopeaa länsi-integraatiota korostaneet ryhmät olivat Kokoomuksen oikeistolaiset, Kokoomuksesta ja Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muodostuneet perustuslailliset, SDP:ssä tannerilaiset tai asevelisosialidemokraatit ja Keskustapuolueessa nk. musta tusina. 

Kansalaisjärjestötasolla neuvostoystävälliseksi kanavaksi muodostui Suomi - Neuvostoliitto seura.

Vaikutus Suomeen ja suomalaisuuteen ennen ja nyt

Aika oli Suomelle varmasti vaikeaa, koska Suomen piti pitää hyvät suhteet Venäjään, joka tuskin oli suomalaisten ''suosikki maa'' listan kärjessä. Vanhoja sota vastustajia kun olivat.

Urho Kalevi Kekkonen piti kuitenkin hyvin ohjat käsissään. Mikä näkyy myös suomalaisten mielipiteestä Kekkosta kohtaan. Kekkonen istui presidenttinä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982 eli yli 25 vuoden ajan.

Poliittisia vaikutuksia suomettumisella Suomeen oli mm. että ei saanut lähentyä liikaa länsivaltojen kanssa kaupankäynnin avulla, koska Neuvostoliitto pelkäsi sen vaikutusta Suomen poliittiseen linjaukseen. Neuvostoliitto painosti taloudellisesti ja poliittisesti Suomea, joten Suomi päätyi luopumaan yrityksistään, jotteivät suhteet itään kärsisi. Silloin vaikutus Suomeen olisi paljon dramaattisempi.  

Riippuvaisuus ulkopuoliseen ja vahvempaan valtioon on varmasti aiheuttanut turhautumista suomalaisissa samalla, kun pelättiin tasapainottelua idän ja lännen välillä. Tämä taas näkyy suomalaisuudessa tunteena ettei pärjätä ilman muiden apua, mikä vaikuttaa itsetuntoon ja uskoon oman valtion toimintaan. Nykyäänkin Suomi on monessa asiassa riippuvainen muiden maiden yhteistyöstä ja avusta, mutta ei ehkä enää niin negatiivisessa mielessä eikä ainoastaan Neuvostoliitto/nyk. Venäjä päätä yksin niin suuresti Suomen asioista vaan nykyään Suomi on selvästi itsenäisempi valtio. Vaikka onkin taloudellisesti riippuvainen muiden maiden tuesta ja kauppasuhteista, kuten lähes 

Kylmän sodan aikana myös Kekkosen pitkä presidenttikausi vaikutti paljon. Hän piti Suomen välit kunnossa sekä länteen, että itään ja Kekkosesta tuli niin vahvasti Suomen johtaja, että seuraajaksi hänelle ei etsittykään seuraavaa presidenttiä vaan seuraavaa Kekkosta. Positiivisista diplomaattisista vaikutuksistaan huolimatta oli kääntöpuolena se, että usko tuleviin johtajiin kärsi. Edelleen suomalaiset muistavat vahvasti Kekkosen ajan. 

Lähteet: Forum 4 (oppikirja), wikipedia ja tämä

Iina Tiihonen, Maiju Merenheimo ja Janita Rönkä