Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi

Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomisena suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1809. Kyseisenä vuonna Venäjän keisari Aleksanteri I myönsi Suomelle autonomian Porvoon valtiopäivillä ja lupasi säilyttää Suomessa uskonnon, vanhat lait, ruotsin kielen, Ruotsin rahan, tullirajan ja lupasi, että Suomeen ei tuotaisi venäläistä maaorjuutta tai virkamiehistöä. Suomen suuriruhtinaskunna asema säilyi vuoteen 1917, autonomian päättyessä jo vuonna 1905.

Vuosina 1808-1809 Ruotsi hävisi sodan Venäjälle ja Suomesta tuli osa Venäjän valtakuntaa. Sen seurauksena Suomi sai autonomia eli itsehallinnon, mutta se ei ulottunut ulkopoliittisiin kysymyksiin. Taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset Suomen suuriruhtinaskunnassa olivat sidoksissa muutoksiin emämaa Venäjällä ja muualla Euroopassa. Aluksi oli vuosien 1809–1855 aikana talous ja yhteiskunta kehittyivät hitaasti, tämä oli ns. ensimmäinen vaihe. Toista vaihetta luonnehti vuosien 1856–1916 voimakas teollinen ja taloudellinen kasvu sekä sivistyksellinen, poliittinen ja kulttuurinen edistyminen, sekä itsehallinnon laajentuminen (vuoteen 1889 asti). Kolmantena olivat vuosien 1889–1916 venäläistämispolitiikan kaudet.

Syyt miksi Aleksanteri I antoi suomelle etuoikeuksia liittyiväit vanhaan emämaahan Ruotsiin. Aleksanteri I halusi varmistaa, että suomalaiset olisivat venäjän puolella ruotsalaisten yrittäessä valloittaa Suomea takaisin. Keino toimi hyvin, sillä suomalaiset pitivät Venäjää hyvänä emämaana. Muita syitä olivat Napoleonin uhka ja suomalaisten mahdollinen kapinahalukkuus

- E Höglund, T Rajala, Wirtanen

http://koti.welho.com/rsaarnia/materiaali/suomi/autonomia_synty.htm

http://wiki.otavanopisto.fi/index.php/Suomi_siirtyy_Ven%C3%A4j%C3%A4n_vallan_alle