Kansallisuusaatteen tulo ja vaikutus Suomessa

Kansallisuusaate eli nationalismi korostaa aatteena kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Suomessa sitä on pidetty eräänlaisena vastavaikutuksena myöhäiselle teollistumiselle. Koska teollistuminen lisäsi paineita olla yhdenmukainen ja kansallinen yhteisö, oli taattu riittävä yhteinen koulutus ja näin oli myös työvoiman helpompi liikkua paikasta toiseen. Kansallisuusaatteella oli suuri merkitys myös kun yritettiin nostaa Suomen ”historiattoman kansan” itsetuntoa. 
Vielä 1700-luvulla Euroopassa oppineiden kieli oli latina ja sivistyneistön yhteisenä puhekielenä toimi latinalaisperäinen ranska. Kaikki saksalaiset eivät pitäneet vieraan kielen ylivallasta ja siitä, että jopa oman maan yläluokka halveksi kansan omaa kieltä, saksaa. 1700-luvulla saksalaisia kirjailijoita, runoilijoita ja filosofeja asettui puolustamaan saksan kieltä ja kulttuuria.
1700-luvun Suomessa tilanne oli sama kuin Saksassa. Ruotsinkielinen yläluokka vähätteli suomen kieltä. Turun yliopiston opettajat ja oppilaat ottivat mallia Saksasta ja kiinnostuivat Suomen kansasta ja suomalaisesta kulttuurista. Tutkittiin suomen kieltä ja luotiin käsitys Suomen kansan historiasta. Suomalaisuusaate oli siis syntynyt jo ennen liittymistä Venäjään, mutta vasta autonomian aikaan se nousi kunnolla esiin.
Suomalaisuusaate eli fennomania syntyi varsinaisesti Suomen Venäjään liittymisen jälkeen 1808-1809. Suomella oli autonomia ja se sai säilyttää suuren osan Ruotsin aikaisista oikeuksistaan, mm luterilaisen uskonsa. Mutta suomen kieli oli edelleen syrjäytetyssä asemassa. Kirkko oli ainoa julkinen paikka jossa sitä käytettiin. Silloin muutamat isänmaanystävät kokivat, että muutos olisi saatava aikaan. Siitä alkoi uusi käsitys, fennomania, joka pyrki nostamaan enemmistö puhuman suomen kielen sivistyskieleksi.
1800-luvun keskivaiheilla alkanut nationalismi eli kansallisuusaate nosti suomalaisuuden pinnalle. Siinä missä muualla maailmalla korostettiin oman maan kulttuuripiirteitä ja historiaa, Suomessa heräsi samainen aate johon lisältyi käsite ”suomalaisuus”. Alettiin puhua suomalaisesta kansasta erityispiirteineen, sen kulttuurista ja kulttuurin kehittämisestä, historiasta. 1834 julkaistu kansalliseepos Kalevala lisäsi suomalaisten kansallisuusaatetta.

Kansallisuusaate voimistui Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Niinpä Suomessa siirryttiin vähitellen kohti kansanvaltaisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa. J.V. Snellman muokkasi maaperää kansalaisyhteiskunnalle: kansalaisten piti yhä aktiivisemmin osallistua oman yhteisönsä asioiden hoitoon. Suomi alkoi kehittyä kohti kansalaisyhteiskuntaa jo ennen Suomen valtiollista itsenäistymistä vuonna 1917. Kansallisuusaate vaikutti Suomessa myös koululaitosten kehittymiseen.

Maailma on pienentynyt kuljetusyhteyksien nopeuduttua ja vielä radikaalimmin tietoyhteiskunnan kehityksen ja internetin myötä. Tämän ansiosta kulttuurit kohtaavat yhä useammin, ja näissä kohtaamisissa perinteiset, isänmaalliset arvot saavat rinnalleen kilpailevia näkemyksiä.

Kansallisuusaatteen merkittäviä vaikuttajia olivat mm. suomalaiset taiteilijat kuten taidemaalarit ja säveltäjät. Jokainen heistä toi Suomea esille omalla tavallaan ja näin Suomi levisi myös maailmalle. 

Lähteet:

http://www02.oph.fi/etalukio/historia/kansain/nationalismi.html
http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id=574

Miina Myllyaho ja Mari Minkkinen