Muita kansamusiikin alalajeja

Kansanmusiikin alalajit jakautuvat kuuteen eri ryhmään: itkuvirret, herjalaulut, kehtolaulut, ketjulaulut, työlaulut, tanssilaulut ja laululeikit. Niissä käytettiin perinteisiä soittimia, kuten jouhikko, pillit, torvet ja munniharppu.

ITKUVIRRET ovat vanhaa itäistä lauluperinnettä. Eroriitteihin kuuluvia lauluja, joita naiset esittivät. Lauluihin kuuluu voimakas nyyhkyttäminen ja itkuunpurskahdukset. Itkuvirsien tarkoitus oli saada kaikki osallistumaan yhteiseen suruun. http://www.karjalansivistysseura.fi/main.php?page_id=15

HERJALAULUJA laulettiin muista henkilöistä, jotta nämä voitaisiin saattaa naurunalaiseksi. Herjalauluja ei ole kirjattu ylös, mutta monet henkilöt muistetaan herjalaulujen epäimartelevista sanoituksista. Todisteita herjalauluista lähinnä oikeuden pöytäkirjoissa 1600-luvulta lähtien.

KETJULAULUT ovat runouden vanhempaa kaartia. Laulut toimivat usein niin, että päälaulaja lauloi kysymyksen, jonka jälkeen muut läsnäolijat lauloivat vastauksen. Syntyi uskonpuhdistuksen aikaan, jonka johdosta lauluissa esiintyy kristillistä symboliikkaa.  Ketjulauluja laulettiin lähinnä lasten viihdykkeeksi.

TANSSILAULUT JA LAULULEIKIT tulivat keskiajalla Suomeen. Ne olivat yleisiä eri puolilla Eurooppaa, mutta Suomessa perinne ei koskaan yleistynyt. Niiden aiheita käytettiin Kalelvalamittaisissa lauluissa.

KEHTOLAULUT ovat Suomessa pisimpään eläneitä kansanmusiikin muotoja. Sisälsi paljon sanallista ja musiikillista improvisointia. Kehtolaulut olivat niitä harvoja kansanmusiikin tyylejä, joita oli suotavaa laulaa vielä uskonpuhdistuksen jälkeen.

TYÖLAULUJA laulettiin töissä, jotta raskas työpäivä kuluisi rattoisammin. Laulaminen toi rytmiä työhön. Työlauluhin kuuluu myös karjakutsut ja erinäiset huhuilut.

Lähteet:

http://www.karjalansivistysseura.fi/main.php?page_id=15

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_kansantanssi

suullinen perimätieto

Lassi Poutiainen 10B, Sara Salonen 10C, Lassi Ahonen 10A