1800-luvun jälkeinen liikenteen kehitys

 Sisävesikuljetukset ovat aina olleet merkittäviä Suomen teollisuudelle. Sisävesille laivoja alettiin rakentaa vasta 1800-luvun alkupuolella. Säännöllinen laivaliikenne Turun ja Tukholman välillä alkoi vuonna 1837. Suomeen luotiin 1800-luvulla laaja vesistöjä yhdistävä kanavaverkko. 1800-luvun lopulla aloitettiin useiden satamien rakentaminen.
 Tiet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa kasvaen vähitellen pienistä poluista kärryteiksi ja myöhemmin autoteiksi, 1800-luvulla tiet olivat vielä heikossa kunnossa. Ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1900-luvun alussa. Linja-autoliikenteen reittiverkosto kasvoi 1900-luvun alkupuolella koko maan kattavaksi ja tieverkon rakentaminen toteutettiin pääosin 1900-luvun puolessa välissä.
 Suomen ensimmäinen rautatieyhteys Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin liikenteelle vuonna 1862. Rautatieyhteys Pietariin valmistui vuonna 1870. Rataverkon suunnitelmallinen laajentaminen käynnistyi vuoden 1877 jälkeen ja  rataverkko saavutti pääpiirteissään nykyisen alueellisen kattavuutensa 1930-luvun loppuun mennessä.  Rautatieliikenne säilytti valta-asemansa 1950-luvun alkupuolelle saakka, jolloin tieverkkoa rakennettiin ja autokuljetuksista tuli halvempia.
 Liikenne näkyy nykyään jokaisen suomalaisen elämässä (toivottavasti) ja liikenteestä on tullut iso osa suomalaisten elämää. 





  Samuli ja Eetu

 http://www.youtube.com/watch?v=dQw4w9WgXcQ
 
http://www.kuljetusopas.com/yleistietoa/kehitys_suomessa/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikenne_Suomessa

Jean Sibelius

Johan Christian Julius Sibelius syntyi 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa.
Johania päätettiin kutsua Janneksi, hänen kuolleen setänsä muistoksi.
Jannen oltua pieni poika hän menetti isänsä kesken suurten katovuosien heinäkuussa vuonna 1868.  Hänelle jäi vain hämärä muistikuva sikarintuoksuisesta isästänsä ja hän muisti kuinka isä oli ottanut hänet syliinsä ja näyttänyt kirjasta joutsenen kuvaa.

Jannella oli hyvin vilkas mielikuvitus. Hän meni syksyllä vuonna 1872 ruotsinkieliseen kouluun.Koulu vuosina hänen Julia-tätinsä yritti opettaa hänelle pianonsoittoa. Janne sai aina jokaisen väärän äänen jälkeen kepillä sormilleen. kovan opettamisen jälkeen Janne oppi lukemaan nuotteja ja jatkoi siitä eteenpäin yksikseen soittelua pianon kanssa.

Jannen absoluuttinen sävelkorva oli tottunut kodin epävireiseen pianoon ja kun normaallivireinen uusi piano tuli kotiin, hän vaihtoi pianosta viuluun 1880-luvun vaihteessa. Syksyllä 1881, lähes 16-vuotiaana, Janne pääsi vihdoin oikeille musiikkitunneille sotilaskapellimestari Gustaf Levanderin oppilaaksi.

Viulunsoitossa edistys oli kuitenkin nopeaa. Sisarukset muodostivat trion, jossa Janne soitti viulua, Linda pianoa ja pikkuveli Christian selloa.Monissa Sibelius-elämäkerroissa mainitaan, että Janne olisi tehnyt ensimmäisen sävellyksensä Vattendroppar (Vesipisaroita) noin vuosina 1875-1876.Ensimmäinen maininta omasta sävellyksestä on kirjeessä Kalalahdelta 25. elokuuta 1883. Sibelius kertoi säveltäneenä trion ja tekevänsä toista. Säilynyt trio on ensimmäinen varmasti päivättävissä oleva hänen oma sävellys.

Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1885 ja lähti Helsinkiin opiskelemaan yliopistoon lakia. Yliopisto ei kuitenkaan kiinnostanut vaan hän kävi musiikkiopistossa opettelemassa viulunsoittoa vuosina 1885-1889. Hänen opettajansa Mitrofan Wasiljeff, piti häntä musiikkinerona. Janne sai opetella heti ensimmäisenä syksynä Viottin ja Roden konsertot. Teoriassa, kontrapunktissa ja harmoniaopissa häntä ryhtyi opettamaan itse Martin Wegelius. Rehtori innostui nopeasti oppilaastaan, joka oli kirjoittanut jo koko joukon kamarimusiikkiteoksia. Vähitellen teoriatunneista kehittyi sävellystunteja, joissa Wegelius sanoi oppivansa Sibeliukselta yhtä paljon kuin tämä häneltä.

Janne alkoi käyttämään nimeä Jean Sibelius. Sibelius oli suomalaisen musiikin suurin lupaus.  Hän sai apurahaa päästäkseen jatko-opiskelemaan Berliiniin 1889-1890. Siellä hän koki huikeita musikaalisia elämyksiä.Berliinin jälkeen hän lähti opiskelemaan Wieniin 1890-1891.

Hän meni naimisiin vuonna 1892 Aino Järnefeltin kanssa ja sai hänen kanssaan lapsia: Eva, Ruth, Kirsi-Maria, Katarina, Margareta ja Heidi. Heistä 2 kuoli jo nuorena. Aino ja Jean olivat koko loppuelämänsä avioliitossa. Jeanilla ei ollut paljon aikaa perheelleen, koska hän sävelti ja esitti todella paljon teoksiaan.

Läpimurron Jean teki 1890-1900. 1891 hänen kullervo-sinfonia kuultiin ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen hän lähti vaimonsa kanssa häämatkalle. Meni pitkään kunnes Sibelius teki seuraavan suur sävellyksen joka oli Lemminkäis-sarja 1897. Sortovuosien aikaan Sibeliuksesta alkoi tulla yksi itsenäisyystaistelun symboleista. Isänmaallisuutta huokuvat teokset Finlandia ja Ateenalaisten laulu nostivat suomalaisten mielialoja. Ensimmäinen sinfonia 1899 päätti Sibeliuksen kansallisromanttisen kauden. 1910-luvulla Sibelius alkoi saada nimeään maailmalle sillä hän teki monia konserttimatkoja esim. Kööpenhamina, Berliini ja Pariisi. 1914 Jean matkusti Amerikkaan jossa hänet vihittiin Yale yliopiston kunniatohtoriksi. Mutta ensimmäinen maailmansota pysäytti Sibeliuksen nousun. Mutta tosin hän sävelsi sodan aikana viidennen sinfonian. 1920–1922  tauon aika Sibeliuksen elämässä. Sen päätyttyä hän alkoi esiintyä uudelleen ulkomailla ja viimeisteli kuudennen 1923 ja seitsemännen 1924 sinfoniansa.

Loppu elämänsä aikana Sibelius huomasi, että hän ei enää ole yhtä nopea ja hyvä säveltämään kuin ennen. Silti hän sävelsi vielä muutaman teoksen mm. surusoitto uruille ja Tapiola. Hän eli loppuelämänsä ainolassa jonne hän kuoli  20. syyskuuta 1957 hänen ollessaan 91-vuotias. Oletetaan että Sibelius poltti kahdeksannen sinfonian viimeisinä vuosinaan.

Sibeliuksen sävelmiä:

- 7 sinfoniaa                 http://www.youtube.com/watch?v=sgXCIlktGsY&feature=related
- Kullervo-sinfonia
- Karelia-sarja
- Lemminkäinen
- Finlandia                     http://www.youtube.com/watch?v=yJWNLIQhYH0       
- Ateenalaisten laulu
- Valse triste
- Viulukonsertto
- Jääkärinmarssi            http://www.youtube.com/watch?v=zbd517ebm5U
- Andante festivo
- En etsi valtaa loistoa   http://www.youtube.com/watch?v=ecF3GSwmOPI



Lähteet: - http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/js_saveltajana.html
             - tunti muistiinpanot



Aino Kiramo & Isto Veijanen MU02

Presidentti Suomen johtajana ja presidentti-instituution kehitys

PRESIDENTTI

Presidentti on valtionpäämies tasavaltalaisessa hallitusmuodossa. Sana presidentti tulee latinasta ja tarkoittaa "edessä istujaa".

ASEMA JA TEHTÄVÄT

Tasavallan presidentin tehtävät ja toimivalta on määritelty perustuslaissa. Perustuslaissa määriteltyjen tehtävien lisäksi presidentti hoitaa myös hänelle laissa erikseen säädetyt tehtävät. Presidentti ei ole aino perustuslaissa hallitusvaltaa käyttävä elin, myös valtioneuvosto käyttää sitä.

Perustuslaissa määritellyt tehtävät:

-Hallitusvallan käyttö
-Ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen
-Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen -tehtävistään
Kansainväliset suhteet
-Lainsäädäntöasiat
-Asetukset
-Virkanimitykset
-Puolustusvoimien ylipäällikkö
-Armahdus



SUOMEN EDELLISET PRESIDENTIT

-Ståhlberg, Kaarlo Juho (1919-1925)
-Relander, Lauri Kristian (1925-1931)
-Svinhufvud, Pehr Evind (1931-1937)
-Kallio, Kyösti (1937-1940)
-Ryti, Risto Heikki(1940-1944)
-Mannerheim, Carl Gustaf Emil (1944-1946)
-Paasikivi, Juho Kusti (1946-1956)
-Kekkonen, Urho Kaleva (1956-1982)
-Koivisto, Mauno Henrik (1982-1994)
-Ahtisaari, Martti Oiva Kalevi (1994-2000)
-Halonen, Tarja Kaarina (2000-2012)


PRESIDENTTI-INSTITUUTION KEHITYS

Suomen itsenäistymisen jälkeen 3 hallitsemismallia oli esillä. Oikeisto halusi vahvan valtionpäämiehen ja toimeenpanovallan hänelle. Edistyspuolue ja Maalaisliitto tukivat kolmijako-oppiin perustuvaa mallia. Vasemmisto kannatti puolestaan mallia, jossa kansa oli suuressa asemassa mutta silti antaisi eduskunnalle keskeisen aseman ja toimeenpanovallan.

Vallanjako-oppiin perustuva malli oli voitolla loppuvuodesta 1917. Tilanne kuitenkin muuttui, kun maan sisällä asiat kärjistyivät sisällissodaksi. Sodan päätyttyä hallitus antoi eduskunnalle uuden esityksen. Sen mukaan Suomesta piti tulla perinnöllinen monarkia, jonka valtionpäämiehellä tuli olla myös vahvat valtaoikeudet. Kuninkaanvaalissa lokakuussa 1918 Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi.
Lopulta Friedrich Karl luopui kruunusta.

Talven 1919 eduskuntavaaleissa tasavaltalaiset saivat merkittävän voiton. Toukokuussa annettiin uusi tasavaltalainen hallitusmuotoesitys. Hallitusmuoto hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 1919 ja valtionhoitaja Mannerheim vahvisti sen heinäkuussa. Eduskunta valitsi K.J. Ståhlbergin tasavallan presidentiksi vielä samassa kuussa.

Silloin presidentistä tuli keskeisin valtiollinen toimija, jolla oli suuret valtuudet paitsi toimeenpanovallan myös lainsäädäntövallan käyttäjänä. Hän johti ulkopolitiikkaa, toimi sotavoimien ylipäällikkönä sekä saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit. Lisäksi hän sekä asetti että erotti hallituksen, mikä rajoitti parlamentarismin toteutumista puhtaassa muodossa. Presidentti antoi lakiesitykset eduskunnalle, minkä lisäksi hänellä oli oikeus antaa asetuksia ja nimittää ylimmät virkamiehet. Myös presidentin vaalitapa, valitsijamiesvaali, merkitsi oikeiston voittoa. Vasemmisto olisi halunnut presidentin vaalin eduskunnassa suoritettavaksi.






Lähteet

-www.tpk.fi
-http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tasavallan_presidentti
-http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/presidentti/
-Forum 4 kirja        

                                                                                                 Isto Veijanen ja Aino Kiramo

Lapin sota

Jatkosodan jälkeen, vuonna 1944, Suomi ja Neuvostoliitto olivat sopineet aselepoehdoista. Näihin kuului muunmuassa Suomen Lappiin asemoituneiden saksalaisjoukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Saksalaiset halusivat kuitenkin turvata Petsamon nikkelikaivosten tuotannon itselleen, eivätkä siksi suostuneet vetäytymään asemapaikoiltaan määräaikaan mennessä. Suomalaisten ja saksalaisten välille syttyneen Lapin sodan katsotaankin alkaneen 15.9.1944, jolloin tapahtui myös ensimmäinen joukkojen välinen yhteenotto.

Vaikka Suomen oli aselepoehtojen vuoksi häädettävä saksalaisjoukot Lapista, ei aikaisempaa liittolaista vastaan kääntyminen ollut helppoa. Oikeastaan kumpikin osapuoli halusi välttää verisiä kamppailuja, jonka seurauksena Suomen armeija ja saksalaisjoukot sopivat vetäytymissopimuksesta. Sopimus perustui molempia hyödyttävään saksalaisten rauhanomaiseen vetäytymiseen, ja se toteutuikin eräänlaisena valesotana aina syyskuun loppuun asti.

Suomalaisten ja saksalaisten välisen aseveljeyden voidaan katsoa päättyneen 1. lokakuuta, jolloin suomalaisjoukot toteuttivat niin kutsutun Tornion maihinnousun. Tässä uhkarohkeassa operaatiossa suomalaiset siirtyivät suojaamattomina Oulusta Tornion ulkosatamaan, yllättäen saksalaiset joukot täysin. Maihinnousua voidaan tietyllä tavalla pitää eräänlaisena testinä, joka onnistuessaan osoitti Suomen lojaaliuden Neuvostoliittoa kohtaan.

Sodan loppuvaiheet olivat saksalaisten osalta pelkkää viivytystaistelua, joka tarkoitti Suomelle rankkaa takaa-ajoa: saksalaisjoukot käyttivät hyväkseen niin sanottua poltetun maan taktiikkaa, joka tarkoitti muunmuassa siltojen ja rakennusten tuhoamista. Taktiikkaan liittyi myös laaja miinoittaminen ja ansoittaminen, joka luonnollisesti vaikeutti ja hidasti suomalaisten etenemistä. Kuluttavan sodan viimeinen laukaustenvaihto käytiin 25. huhtikuuta 1945, ja viimeiset saksalaisjoukot poistuivat suomesta kaksi päivää myöhemmin. Lapin sota päättyi siis 27. huhtikuuta 1945.

Pohjoisessa käyty sota oli Suomelta hieno suoritus, sillä se todisti suomalaisten kykenevän täyttämään tinkimättä valtiojohdon antaman tehtävän, vaikka se olisikin poliittisesti ja psykologisesti vaikea. Myös aselepoehtojen täyttyminen oli suomalaisille tärkeä saavutus: sen johdosta Suomi saattoi alkaa siirtyä rauhan aikaan, eikä esimerkiksi joutunut Neuvostoliiton miehitysuhan alle. Rauhan säilyttäminen Neuvostoliiton kanssa on siis näin ollen yksi merkittävimpiä suomalaisen yhteiskunnan muovautumiseen vaikuttaneita tekijöitä.

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_7.htm
Kulju, Mika (2009): TORNION MAIHINNOUSU 1944 Lapin sodan avainoperaatio. Gummerus, Jyväskylä.

Tekijät: Tuomas Manninen ja Saana Mehtälä

Kansallisuusaatteen tulo ja vaikutus Suomessa

Kansallisuusaate eli nationalismi korostaa aatteena kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Suomessa sitä on pidetty eräänlaisena vastavaikutuksena myöhäiselle teollistumiselle. Koska teollistuminen lisäsi paineita olla yhdenmukainen ja kansallinen yhteisö, oli taattu riittävä yhteinen koulutus ja näin oli myös työvoiman helpompi liikkua paikasta toiseen. Kansallisuusaatteella oli suuri merkitys myös kun yritettiin nostaa Suomen ”historiattoman kansan” itsetuntoa. 
Vielä 1700-luvulla Euroopassa oppineiden kieli oli latina ja sivistyneistön yhteisenä puhekielenä toimi latinalaisperäinen ranska. Kaikki saksalaiset eivät pitäneet vieraan kielen ylivallasta ja siitä, että jopa oman maan yläluokka halveksi kansan omaa kieltä, saksaa. 1700-luvulla saksalaisia kirjailijoita, runoilijoita ja filosofeja asettui puolustamaan saksan kieltä ja kulttuuria.
1700-luvun Suomessa tilanne oli sama kuin Saksassa. Ruotsinkielinen yläluokka vähätteli suomen kieltä. Turun yliopiston opettajat ja oppilaat ottivat mallia Saksasta ja kiinnostuivat Suomen kansasta ja suomalaisesta kulttuurista. Tutkittiin suomen kieltä ja luotiin käsitys Suomen kansan historiasta. Suomalaisuusaate oli siis syntynyt jo ennen liittymistä Venäjään, mutta vasta autonomian aikaan se nousi kunnolla esiin.
Suomalaisuusaate eli fennomania syntyi varsinaisesti Suomen Venäjään liittymisen jälkeen 1808-1809. Suomella oli autonomia ja se sai säilyttää suuren osan Ruotsin aikaisista oikeuksistaan, mm luterilaisen uskonsa. Mutta suomen kieli oli edelleen syrjäytetyssä asemassa. Kirkko oli ainoa julkinen paikka jossa sitä käytettiin. Silloin muutamat isänmaanystävät kokivat, että muutos olisi saatava aikaan. Siitä alkoi uusi käsitys, fennomania, joka pyrki nostamaan enemmistö puhuman suomen kielen sivistyskieleksi.
1800-luvun keskivaiheilla alkanut nationalismi eli kansallisuusaate nosti suomalaisuuden pinnalle. Siinä missä muualla maailmalla korostettiin oman maan kulttuuripiirteitä ja historiaa, Suomessa heräsi samainen aate johon lisältyi käsite ”suomalaisuus”. Alettiin puhua suomalaisesta kansasta erityispiirteineen, sen kulttuurista ja kulttuurin kehittämisestä, historiasta. 1834 julkaistu kansalliseepos Kalevala lisäsi suomalaisten kansallisuusaatetta.

Kansallisuusaate voimistui Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Niinpä Suomessa siirryttiin vähitellen kohti kansanvaltaisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa. J.V. Snellman muokkasi maaperää kansalaisyhteiskunnalle: kansalaisten piti yhä aktiivisemmin osallistua oman yhteisönsä asioiden hoitoon. Suomi alkoi kehittyä kohti kansalaisyhteiskuntaa jo ennen Suomen valtiollista itsenäistymistä vuonna 1917. Kansallisuusaate vaikutti Suomessa myös koululaitosten kehittymiseen.

Maailma on pienentynyt kuljetusyhteyksien nopeuduttua ja vielä radikaalimmin tietoyhteiskunnan kehityksen ja internetin myötä. Tämän ansiosta kulttuurit kohtaavat yhä useammin, ja näissä kohtaamisissa perinteiset, isänmaalliset arvot saavat rinnalleen kilpailevia näkemyksiä.

Kansallisuusaatteen merkittäviä vaikuttajia olivat mm. suomalaiset taiteilijat kuten taidemaalarit ja säveltäjät. Jokainen heistä toi Suomea esille omalla tavallaan ja näin Suomi levisi myös maailmalle. 

Lähteet:

http://www02.oph.fi/etalukio/historia/kansain/nationalismi.html
http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id=574

Miina Myllyaho ja Mari Minkkinen

Jatkosota

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Neuvostoliiton aloitettua hyökkäyksensä 22. kesäkuuta Suomen oli vaikea pysyä puolueettomana, sillä maassa oli saksalaisia joukkoja Lapissa ja neuvostojoukkoja Hangon vuokra-alueella Etelä-Suomessa. Suomen todettiin olevan sodassa 25. kesäkuuta Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksen vuoksi.

Jatkosodan käännekohta tapahtui 9.6.1944. Silloin Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella. Suomalaisten pääasema murtui parin päivän kuluttua ja karjalaiset joutuivat jälleen evakkoon. Puna-armeija valtasi 20.6.1944 Viipurin. Samalla neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksen myös Laatokan Karjalassa. Sieltä suomalaiset alkoivat vetäytyä taistellen kohti vanhaa rajaa. Viipurin menetyksen jälkeen Suomen hallitus aloitti rauhantunnustelut Neuvostoliiton hallituksen edustajien kanssa. Ensin Neuvostoliitto vaati Suomelta ehdotonta antautumista. Rauhanehtoja saatiin kuitenkin lievennettyä myöhemmin, kun suomalaiset saavuttivat torjuntavoitot heinäkuussa Tali-Ihantalassa ja Äyräpäässä.

Jatkosota kuvastaa niin sanottua suomalaista sisua, sillä Suomi uskalsi Saksan melko pienellä avustuksella taistella Neuvostoliittoa vastaan, joka oli paljon suurempi ja jolla oli paremmat resurssit taisteluun. Sinänsä melko merkittävä osuus jatkosodalla on Suomen historiassa siinäkin mielessä, että se oli eräänlainen taistelu itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Jatkosota näkyy melko monella tapaa nykypäivän Suomessa. Aiheesta on tehty mm. kirjoja ja elokuvia. Niistä tunnetuin teos on varmasti Tuntematon sotilas, joka tulee yhä säännöllisesti televisiosta itsenäisyyspäivänä. Vaikka se ei Suomen itsenäistymiseen sinänsä liitykään, kuvastaa se juuri taistelua itsenäisyyden puolesta. Tämän lisäksi jatkosota näkyy konkreettisesti nykyisen Suomen valtionrajoissa. Sodassa menetettiin alueita Neuvostoliitolle, mm. Petsamo ja Karjala.


Lähteet:

 http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/frame/soti_FR_6.htm
 http://yle.fi/teema/karjala/sivu.php?id=12
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
 Oppikirja

Tehnyt: Linda-Maija ja Anniina

Sisällissota

Suomessa käytiin sisällissota vuonna 1918, vain kuukausi itsenäistymisen jälkeen.Sodan osapuolet, punaiset ja valkoiset taistelivat Suomen hallinnasta ajaakseen omaa poliittista näkemystään.Punaisiin kuuluivat muun muassa työläiset, joita tukivat venäläiset Bolshevikit. Punaiset ajoivat sosialismia Suomessa ja olivat vastustaneet irtaantumista sosialistisesta Venäjästä. Valkoiset taas koostuivat oikeistolaisista talonpojista ja porvareista, yleisesti paremmin toimeentulevasta väestötstä ja kannattivat siis Suomen itsenäisenä pysymistä.Valkoiset saivat tukea Ruotsilta ja Saksalta.

Sota kesti vain noin kolme kuukautta, mutta osapuolten miestappiot olivat huomattavat, valkoisilla noin 5 000 ja punaisilla noin 27 000, vaikka sotavoimat olivat lähes samansuuruiset. Luvuista onkin pääteltävissä sodan voittaja eli valkoiset. Sodan alkupuolen voitoista ja Helsingin valtauksesta huolimatta punaiset kärsivät lopulta selvän tappion.

Sisällisota on vaikuttanut Suomen historiaan ja suomalaisiin, mutta on myös pitkään ollut arka aihe, eikä siitä ole uskallettu puhua paljoa. Valkoisten voiton ansiosta Suomi ei liittynyt takaisisin Venäjään. Voiton oikeutus on kyseenalainen, kun muistellaan valkoisten sodanjäkeisiä teloituksia. Nykyään sotaa tai sen vaikutusta ei huomioida, sillä tapahtumat sijoittuvat niin kauas Suomen historiassa, ettei sen vaikutus kansalliseen identiteettiin ole näkyvissä. Suomen nykyinen tasa-arvoisuus antaa niin 'porvareille' kuin 'työläisillekin' yhtäläiset olot huolimatta työväen silloisesta häviöstä taistelussa tasa-arvon puolesta.

Siällissota on Suomelle, kuten muillekkin maille, varsin epätyypillinen tila, joten sillä ei ole suurta kansallista vaikutusta, ainakaan näin pitkän ajan jälkeen. Vuosia tapahtuman jälkeen sisällissota saattaa olla vielä ihmisten muistissa, mutta lähes sadan vuoden jälkeen sitä ei juuri edes muisteta, saati oteta vaikutteita.

Lähteet: Forum:  Suomen historian käännekohtia
                                www.palasuomenhistoriaa.net
                                www.wikipedia.org/wiki/suomen_sisällissota

                                                                                                

                                                                                                    Heidi Turunen & Eerik Arvidsson

Suomen itsenäistyminen

Suomen itsenäistymiseen johtavat tapahtumat alkoivat jo 1808 Suomen sodan myötä. Kun Venäjä sodan seurauksena valloitti Suomen, parani Suomen asema huomattavasti. Kun Suomi oli Ruotsin vallan alla ollut maakunta ilman mitään mainittavaa itsehallintoa, tuli Suomesta sodan jälkeen Venäjän suurruhtinaskunta. Venäjän kokematon tsaari Aleksanteri I halusi voittaa suomalaisten suosion puolelleen varmistaakseen, ettei Suomi vaihtaisi puolta takaisin Ruotsin puolelle myöhemmin. Suomalaisilla oli vahvoja ennakkoluuloja venäläisiä kohtaan, sillä Venäjä oli miehittänyt Suomen kahdesti 1700-luvulla ja kohdellut suomalaisia ajoittain hyvinkin ankarasti. Tämän vuoksi Aleksanteri antoi Suomelle suurruhtinaskunnan autonomisen aseman ja antoi Suomen pitää Ruotsin vallan aikaiset uskontonsa ja perustuslakinsa hallitsijanvakuudessaan.

Suomen tunnustaminen erilliseksi kansaksi nosti suomalaisten kansallista itsetuntoa suuresti. Suomen taiteessa alkoi kansallisromanttinen kausi, joka nosti tätä nationalismin tunnetta edelleen. Suomalaiset alkoivat pitämään itseään yhä enemmän omana kansakuntanaan, mikä ärsytti monia venäläisiä. Venäjä alkoi yhtenäistämään valtakuntaansa 1800-luvun loppupuolella, ja nämä venäläistämistoimet kohdistettiin myös Suomeen. Suomalaiset pitivät näitä toimia yleisesti lainvastaisina, sillä ne livat ristiriidassa Aleksanteri I:n alun perin antaman hallitsijanvakuuden kanssa. Suomalaisten vastatoimet kuitenkin vaihtelivat suuresti; osa kansasta oli valmis tekemään myönnytyksiä, osa ajoi passiivista vastarintaa mm. taiteen ja kansalaistottelemattomuuden keinoin, ja osa oli valmis jopa väkivaltaan, joista suurin esimerkki on Eugen Schauman, joka ampui Suomea diktaattroina hallinneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin 1904.

Venäjän sisäiset ongelmat ja ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ajoivat keisarikunnan sekasortoiseen tilaan, ja helmikuussa 1917 maa ajautui sisällissotaan keisarivallan kaaduttua. Suomi näki tilanteessa mahdollisuuden, ja alkoi tiedustella Venäjän väliaikaiselta hallitukselta mahdollisuutta itsenäistymiseen, johon kuitenkin vastattiin kieltävästi. Tästä huolimatta Suomen sosiaalidemokraattienemmistöinen eduskunta julistautui korkeimman valtiomahdin käyttäjäksi Suomessa heinäkuussa samana vuonna porvareiden vastustuksesta huolimatta. Venäjällä tilanne muuttui uudelleen lokakuussa samana vuonna, kun kommunismia ajaneet bolshevikit syöksivät Venäjästä tasavaltaa ajaneen väliaikaishallituksen vallasta. Tällöin porvarit alkoivat ajamaan Suomen yksipuolista itsenäisyysjulistusta, sosialistien halutessa neuvotteluja bolshevikkihallinnon kanssa. Tällä kertaa porvarien mielipide voitti, ja eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917, josta vakiintui Suomen itsenisyyspäivä.

Ulkomailta tunnustusta Suomen itsenäisyydelle ei saatu aluksi miltään merkittävältä valtiolta. Länsimaat vaativat, että Venäjä tunnustaa itsenäisyyden ennen heitä, joten Pehr Evind Svinhufvudin hallitus joutui lähestymään sekasortoista, sisällissotaa käynyttä Venäjää hallinnutta kansankomissaarien neuvostoa, jolta tunnustus saatiin 4.1.1918, jonka jälkeen suurin osa Euroopan valtioista tunnusti Suomen itsnäisyyden vuoden sisään. Iso-Britannialta ja Yhdysvalloilta tunnustus saatiin vasta ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan jälkeen, kun Suomen ulkopolitiikan saksalaissuuntautiminen oli päättynyt. Tämän jälkeen Suomen suvereenius oli varmistettu.

Pian itsenäistymisen jälkeen Suomi ajautui lyhyeen, mutta erittäin veriseen sisällissotaan porvarillisten valkoisten ja kommunististen punaisten välillä. Valkoisten voitto varmisti Suomen irtautumisen Venäjästä, mutta kovalla hinnalla. Sodan jälkeen Suomen valtiomuodoksi varmistui tasavalta. Tämän jälkeen Suomen itsenäisyys oli uhattuna toisessa maailmansodassa 1939-1945, mutta silloinkaan sitä ei viety.

Paavo Lamminsivu, Matti Kohonen ja Tuomas Welling

Lähteet: Wikipedia, Forum 4-kirja, Opettajatv.yle.fi

Muita kansamusiikin alalajeja

Kansanmusiikin alalajit jakautuvat kuuteen eri ryhmään: itkuvirret, herjalaulut, kehtolaulut, ketjulaulut, työlaulut, tanssilaulut ja laululeikit. Niissä käytettiin perinteisiä soittimia, kuten jouhikko, pillit, torvet ja munniharppu.

ITKUVIRRET ovat vanhaa itäistä lauluperinnettä. Eroriitteihin kuuluvia lauluja, joita naiset esittivät. Lauluihin kuuluu voimakas nyyhkyttäminen ja itkuunpurskahdukset. Itkuvirsien tarkoitus oli saada kaikki osallistumaan yhteiseen suruun. http://www.karjalansivistysseura.fi/main.php?page_id=15

HERJALAULUJA laulettiin muista henkilöistä, jotta nämä voitaisiin saattaa naurunalaiseksi. Herjalauluja ei ole kirjattu ylös, mutta monet henkilöt muistetaan herjalaulujen epäimartelevista sanoituksista. Todisteita herjalauluista lähinnä oikeuden pöytäkirjoissa 1600-luvulta lähtien.

KETJULAULUT ovat runouden vanhempaa kaartia. Laulut toimivat usein niin, että päälaulaja lauloi kysymyksen, jonka jälkeen muut läsnäolijat lauloivat vastauksen. Syntyi uskonpuhdistuksen aikaan, jonka johdosta lauluissa esiintyy kristillistä symboliikkaa.  Ketjulauluja laulettiin lähinnä lasten viihdykkeeksi.

TANSSILAULUT JA LAULULEIKIT tulivat keskiajalla Suomeen. Ne olivat yleisiä eri puolilla Eurooppaa, mutta Suomessa perinne ei koskaan yleistynyt. Niiden aiheita käytettiin Kalelvalamittaisissa lauluissa.

KEHTOLAULUT ovat Suomessa pisimpään eläneitä kansanmusiikin muotoja. Sisälsi paljon sanallista ja musiikillista improvisointia. Kehtolaulut olivat niitä harvoja kansanmusiikin tyylejä, joita oli suotavaa laulaa vielä uskonpuhdistuksen jälkeen.

TYÖLAULUJA laulettiin töissä, jotta raskas työpäivä kuluisi rattoisammin. Laulaminen toi rytmiä työhön. Työlauluhin kuuluu myös karjakutsut ja erinäiset huhuilut.

Lähteet:

http://www.karjalansivistysseura.fi/main.php?page_id=15

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_kansantanssi

suullinen perimätieto

Lassi Poutiainen 10B, Sara Salonen 10C, Lassi Ahonen 10A

Kansanmusiikki nykypäivänä

Nykyaikainen kansanmusiikki on kansanmusiikkia johon on yhdistetty nykyaikaisia soittimia tai tyylejä, kuten esim. Jazz- tai Pop-musiikkia. Kappaleissa siis käytetään klassisia soittimia kuten esimerkiksi kanteletta rock-tyylillä. Perinteisiä sävelmiä ja sävelkulkuja sekoitetaan nykyaikaisiin sanoituksiin.

1940-luvulla ensimmäinen uuden suosion aalto kun perustettiin paljon pelimanniyhtyeitä. Suosittuja soittimia olivat viulu, klarinetti, harmonikka ja huuliharppu. Toinen aalto oli 1960-luvulla eurooppalais-amerikkalaisen etnisyys-folklore-muodin myötä. Kolmas aalto alkoi 1980-luvulla, jolloin mm. Sibelius-Akatemiassa alkoi akateeminen opetus kansanmusiikissa. Tätä aaltoa edustavat mm. bändit kuten Loituma (erittäin kuuluisa kappaleestaan Ievan polkka), Värttinä ja Frigg. Omalla alueella olevalla kansanmusiikilla on aina ollut voimakas merkitys henkilöille jotka tuntevat itsensä uhanalaisiksi, kuten esim. suomenruotsalaisille ja karjalaisevakoille. Kansanmusiikilla on myös yritetty vaikuttaa poliittisiin asioihin. 

Aidointa nykyaikana kulkevaa kansanmusiikkia ovat olleet viime vuosiin asti mm.  erilaiset lastenlaulut ja renkutukset (eli siis tyyliin lällällälää lieruu). Nykyään löytyy myös ympäri vuoden erilaisia musiikkitapahtumia joissa pidetään nykyaikaista kansanmusiikkia hyvin suuressa suosiossa, mm. Haapavesi Folk kesä-heinäkuussa ja Samuelin Poloneesi maalis-huhtikuussa.


http://www.youtube.com/watch?v=NgrGRcjyzVw
http://www.youtube.com/watch?v=qFxoV31zdjo


Lähteet:
Wikipedia
www.kansanmusiikki.fi
www.kansanmusiikki-instituutti.fi

http://0.asset.soup.io/asset/2845/7776_28c3.gif

Tekijät: Miika Brigatti, Juuso Mikkonen. (╯°□°）╯︵ ┻━┻ 

Teollistuminen ja sen kehitys Suomessa

Suomen varsinainen teollistuminen alkoi vasta 1860-luvulla, puunjalostuksteollisuudella, mutta teollistui nopeammin suhteessa muihin maihin joissa teollistuminen oli alkanut jo aiemmin. Kuitenki suomessa vielä 1900-luvulla 73% kansasta sai elantonsa maanviljelystä. Tärkeänä osana suomen teollistumista 1870 eteenpäin oli Tampere. Sinne oli kasautunut runsain määrin työläisiä. Tämä johtui varmasti siitä että tampereella sijaitsi suomen sekä tampereen isoin puuvillatehdas Finlayson. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Venäjä, Saksa ja Englanti ja tärkein tuontitavara oli vilja, jota tuotiin Venäjältä ja Saksasta.

Teollistumista käytiin kuitenki maalla seä kaupungissa, niissä vain valmistettiin eri tuotteita. Kaupungeissa toimi kirjapainoja, panimoja, tupakkatehtaita, elintarviketeollisuutta, kenkätehtaita ja konepajoja. Maaseudun teollisuus oli tyypillisesti raaka-aineteollisuutta kuten kaivos- tai saha-, paperi- ja tiiliteollisuutta.
1800-luvun teollistuminen toi hyötyjä sekä haittoja suomalaisten arkeen.Teollistumisen myötä yhteiskunnille syntyi uusia kulttuuri-ja vapaa-ajan muotoja.
Ihmisten työajat lyhenivät, sillä käytössä oli koneita, jotka alkoivat viedä ihmisten työt. Ihmisiä alettiin käyttää muihin tehtäviin, ja sen seurauksena ihmisiä erikoistui tehtäviin, joihin koneet eivät pystyneet. Lääketiede kehittyi ja kuolleisuus väheni.
Maatalous menetti pitkään säilyneen asemansa, ja väestö alkoi kerääntyä kaupounkeihin, missä töitä oli tarjolla. Ongelmia syntyi, sillä maalla ei ollut enää tarpeeksi työvoimaa.

Teollisuus kasvoi ja uusia teollisuusalueita syntyi toinen toisensa perään. Kaupungit alkoivat kasvaa hallitsemattomasti, ja tontit kallistuivat suuren kysynnän vuoksi.
Kaupungeissa alkoi olla huono hygienia ihmispaljouden vuoksi, ja slummialueita syntyi kaupunkilaistumisen myötä. Koneellinen tuotanto laski hintoja mikä taas nosti väestön elintasoa mutta hintojen laskemisen myötä työntekijöiden palkkakin aleni. Työolot huononivat ja ihmiset väsyivät fyysisesti.
Liikenne kehittyi teollistumisen myötä joka helpotti raaka-aineiden hankkimista ulkomailta. Teollistumisen aikana suomeenkin rakennettiin rautatieverkostoa, höyrylaiva sekä saimaankanava. Kulutustavaroiden määrä kasvoi joka lisäsi rahan merkitystä.
Teollistuminen toimi ensimmäisenä lähtölaukauksena ns. modernille kapitalismille ja sen kehittyminen aiheutti varallisuuden ja tuotantokapasiteetin valtavan nousun.

Lähteet: http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Teollisuuskaupungit/

http://www.tulsavo.fi/tarmo/kirja/1.htm ja oppikirja

- Lotta Kivimaa, Aulia Ranta-aho ja Elina Laitinen

Riimillinen kansanlaulu

RIIMILLINEN KANSANLAULU on alun perin laulu, jossa on yksi säkeistö. Laulettaessa niitä liitettiin kuitenkin yhteen säkeistöketjuiksi. Säkeistö koostuu kahdesta säeparista (eli nelirivinen säkeistörakenne), joilla on keskenään loppusoinnut. Yhdessä säeparissa on yhteensä seitsemän runojalkaa eli nousujen ja laskujen säännöllistä yhdistelmää. Yleisimmät runomitat ovat trokee (=yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa painoton/lyhyt tavu) sekä daktyyli (=yksi painollinen, kaksi painotonta).
  Riimillinen kansanlaulu on suomalaisen viihdemusiikin esiaste, "1800-luvun iskelmä", joka syrjäytti kalevalalaista runolaulua. Suomeen se tuli Keski-Euroopasta Ruotsin kautta.

REKILAULUT tulivat 1700-luvulla Suomeen ja ne olivat riimillisiä kansanlauluja, joiden säeparit olivat loppusoinnullisia. Nimitys tulee saksankielisestä sanasta Reigenlied eli piirilaulu. Rekilaulut eivät siis olleet reessä laulettavia jollotuksia.
  Rekilaulut olivat erityisesti nuorison suosima vokaalimusiikin muoto. Musiikista kuvastui nuorten arvomaailma ja maailmankuva sekä yhteiskunnallisia muutoksia kokevan kyläyhteisön olot. Lauluja laulettiin piirileikki- ja tanssipaikoilla, kyläkeinuilla, yhteisissä työtilanteissa jne.
Esimerkki rekilauluista: http://www.suomeasavelin.net/laulunsanat/piiri_pieni_pyorii.htm

PELIMANNIMUSIIKKI oli soitinmusiikkia tanssin säestyksenä. Se oli aluksi vain yksiäänistä viulunsoittoa, mutta myöhemmin soittimia olivat mm. viulu, klarinetti, haitari sekä monikielinen kantele. Polska ja menuetti olivat tavallisimpia pelimannimusiikin muotoja. 1900-luvulla muut musiikin lajit alkoivat vaikuttaa pelimannimusiikkiin, mistä seurasi se, että kansanlaulut ja iskelmät lähestyivät toisiaan. Esimerkiksi soittimissa tämä näkyi siten, että kitara ja muut bändisoittimet yleistyivät pelimannimusiikissa. Vaikutteita otettiin myös muista musiikin lajeista.
Esimerkkejä pelimannimusiikista: http://www.kansanmusiikki-instituutti.fi/pelimannimusiikki/taunoaho.html

Aiheemme kuvaa suomalaisuutta, sillä riimillinen kansanlaulu on (ennen enemmän, nykyään vähemmän) osa kulttuuriamme. Kansanlaulut yhdistivät suomalaisia ja niiden perinteitä näkyy yhä. Esimerkkiämme pelimannnimusiikista lauletaan yhä useissa päiväkodeissa. Sanoitukset kertovat meille entisajan suomalaisten elämästä, yhteiskunnasta sekä tunteista ja ajatusmaailmasta.

Riimillinen kansanlaulu näkyy suomalaisessa musiikissa yhä, sanoitukset ovat usein luonnonläheisiä kuten rekilauluissa. Suomalaisuus vaikutti rekilauluihin, sillä arvomaailman muuttuessa ja ajan kuluessa sanoitukset muuttuivat, sillä ne kuvastivat aina kyseistä aikaa. Muut musiikin muodot olivat aiemminkin osa suomalaisuutta, ja siis 1900-luvulla suomalaisuus muutti pelimannimusiikkia siten että kansanlaulut ja iskelmät lähestyivät toisiaan.

Pelimannimusiikkia soitetaan nykyään paljon kaduilla, ja osa nykyajan jousisoitinkappaleista on entisajan pelimannimusiikkia, kuten menuetti ja polkka. Lisäksi useissa suomalaisissa kappaleissa on loppusoinnut ja nelisäkeinen rakenne. Suomalaiset ovat jämptejä, aivan kuten riimillisen laulun rakennekin.

Suomalainen kansanmusiikki on varsin samantapaista kuin eurooppalainen vastineensa, mutta siinä on tietysti näkyvissä kulttuurilliset erityispiirteet.

Lähteet:
http://www.helsinki.fi/folkloristiikka/opiskelu/terminologia.htm#riimillinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Runomitta

Salla Skön 11C, Henna Aho 10A, Tiina Myyry 11B
MU02

Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi

Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomisena suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1809. Kyseisenä vuonna Venäjän keisari Aleksanteri I myönsi Suomelle autonomian Porvoon valtiopäivillä ja lupasi säilyttää Suomessa uskonnon, vanhat lait, ruotsin kielen, Ruotsin rahan, tullirajan ja lupasi, että Suomeen ei tuotaisi venäläistä maaorjuutta tai virkamiehistöä. Suomen suuriruhtinaskunna asema säilyi vuoteen 1917, autonomian päättyessä jo vuonna 1905.

Vuosina 1808-1809 Ruotsi hävisi sodan Venäjälle ja Suomesta tuli osa Venäjän valtakuntaa. Sen seurauksena Suomi sai autonomia eli itsehallinnon, mutta se ei ulottunut ulkopoliittisiin kysymyksiin. Taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset Suomen suuriruhtinaskunnassa olivat sidoksissa muutoksiin emämaa Venäjällä ja muualla Euroopassa. Aluksi oli vuosien 1809–1855 aikana talous ja yhteiskunta kehittyivät hitaasti, tämä oli ns. ensimmäinen vaihe. Toista vaihetta luonnehti vuosien 1856–1916 voimakas teollinen ja taloudellinen kasvu sekä sivistyksellinen, poliittinen ja kulttuurinen edistyminen, sekä itsehallinnon laajentuminen (vuoteen 1889 asti). Kolmantena olivat vuosien 1889–1916 venäläistämispolitiikan kaudet.

Syyt miksi Aleksanteri I antoi suomelle etuoikeuksia liittyiväit vanhaan emämaahan Ruotsiin. Aleksanteri I halusi varmistaa, että suomalaiset olisivat venäjän puolella ruotsalaisten yrittäessä valloittaa Suomea takaisin. Keino toimi hyvin, sillä suomalaiset pitivät Venäjää hyvänä emämaana. Muita syitä olivat Napoleonin uhka ja suomalaisten mahdollinen kapinahalukkuus

- E Höglund, T Rajala, Wirtanen

http://koti.welho.com/rsaarnia/materiaali/suomi/autonomia_synty.htm

http://wiki.otavanopisto.fi/index.php/Suomi_siirtyy_Ven%C3%A4j%C3%A4n_vallan_alle

Tässä blogissa Muuramen lukion opiskelijat pohtivat, miten historialliset tapahtumat ja musiikki ovat muokanneet Suomea ja suomalaisuutta. Blogissa avataan näkökulmia, miten Suomesta on tullut tällainen maa kuin se on tällä hetkellä. Opiskelijat pohtivat, missä suomalaisuuden juuret ovat ja mitä on olla suomalainen.

Blogia kirjoitetaan lukion historian 4. kurssin (Suomen historian käännekohtia) ja musiikin 2. kurssin (Moniääninen Suomi) yhteistyönä.