Populaarikulttuuri - vapaa-aika Suomi, Finland

Suomen populaarikulttuuri

Osa 2

Opus 14

Vapaa-aika

Populaarikulttuuri on sana jolla kuvataan etenkin viihdeteollisuuden tuottamaa kulttuuria. Populaarikulttuuri koostuu ns. tavallisten ihmisten elämään kuuluvista kulttuurisista elementeistä,  kuten mm. musiikista, televisiosta, sarjakuvista, muusta viihdekirjallisuudesta sekä muista suuremman yleisön ajanvieteilmiöistä. 

1800-luvun kuluessa kiihtynyt teollistuminen sekä muuttoliike kaupunkeihin tarkoittivat luonnollisesti merkittävää muutosta kansankulttuurin kehityksessä. Tätä murrosta voidaan ehkä pitää möys modernin pop-kulttuurin syntynä.

Säännöllisiä työpäiviä tekevät työläiset tarvitsivat elämänsä täytteeksi uutta ajanvietettä, jota liikenne- ja tiedotusvälineiden kehitys tarjosi. Myöskin painotekniikan kehitys mahdollisti halvemman tuotannon ja niin ollen viihdekirjallisuuden leviämisen. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun uudet keksinnöt kuten äänilevy, elokuva ja radio toivat uusia mahdollisuuksia ihmisten vapaa-ajanviettoon. Vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa teatterikin oli suuressa suosiossa.

Toinen termi kuvaamaan 1900-luvun ihmisten vapaa-ajan viettoa on massakulttuuri, joka muodostui poplaarikulttuurin pohjalle vuosisadan alkukymmenillä. Kun maalta muuttaneiden työläisten palkantaso nousi ja työpäivä lyheni, oli heillä enemmän varakkuutta ja aikaa sijoittaa lomailuun. Tavallisen kansan viihdyttämisestä alkoi kehkeytyä suurin talousala ikinä. Radion ja musiikin sekä television ja elokuvien suosio kasvoi entisestään; lisäksi alettiin rakentamaan huvipuistoja ja panostamaan mm. rantalomailuun. Myöhempinä 1900-luvun vuosikymmenillä erityisesti matkailusta ja turismista muodostui tunnusomaisia piirteitä massakulttuurille.

Kaikkiaan voidaan päätellä, että nykyiset vapaa-ajanviettotavat ovat kehkeytyneet jo 1800-luvulta. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi FB.

Lassi ”Saipa” Poutiainen, Elu Pihe, Johge Sepine

Median kehitys Suomessa

Medialla tarkoitetaan viestintäkanavia ja viestin välittäjiä ja sitä käytetään myös synonyyminä joukkotiedoitusvälineille eli massamedialle (mm. TV, radio)

Suomalaisen lehdistön voimakas kasvu alkoi 1870-luvulla. Syitä tähän olivat Suomen väkiluvun kasvu, yhteiskunnallinen aktivoituminen ja uudistustoiminta sekä kansakoulun lisäämä lukutaito. Myös lehtien kanto kotiin alkoi yleistyä suurissa kaupungeissa jo 1870-luvulla vakiintui tavaksi 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vaihteessa. Vuosisadan vaihteessa sähkö oli jo korvannut miesvoiman suurimmissa kirjapainoissa ja lehtikustantamoissa. Helsinkiin perustettu ensimmäinen puhelinlaitos nopeutti tiedonkulkua ja helpotti toimitustyötä.

Radiotoiminta alkoi Suomessa 1920-luvulla, kun radioamatöörit ja yksityiset järjestöt aloittivat tämän uuden viestintätavan kokeilemisen. Toiminta oli mainosrahoitteista ja nähtiin tärkeänä kulttuurin ja sivistyksen välineenä noin kymmenen vuotta sitten itsenäistyneelle kansalle. Radio säilytti asemansa suosituimpana joukkomediana 1960-luvulle asti, kunnes televisio syrjäytti sen.

Televisio saapui Suomeen 1950-luvulla. Säännölliset TV-lähetykset aloitti Yleisradio vuonna 1958, jolloin alettiin myös periä TV-lupia. Väri-TV-ohjelmia alettiin lähettää vuonna 1969 samana vuonna lunastettiin miljoonas TV-lupa. Kolmoskanava (nyk. MTV3) perustettiin vuonna 1985. Se oli ensimmäinen kaupallinen TV-kanava. Seuraava merkittävä askel oli digitaalisiin lähetyksiin siirtyminen. Ensimmäiset digilähetykset alkoivat vuonna 2001, mutta silloin hyvin harvoilla oli tarvittava laitteisto. Digilähetykset syrjäyttivät analogilähetykset 00-luvun aikana. Digilähetykset johtivat myös maksu-TV:n rantautumiseen Suomeen.

Koska tietokoneen määritelmä ei ole yksiselitteinen, ei tietokoneiden saapumista Suomeen voida yksiselitteisesti ajoittaa. Kaupalliset tietokoneet saapuivat Suomeen samoihin aikoihin kuin muualla Euroopassa. 1980-luvulla tietokoneiden määrä nousi Suomessa satoihin tuhansiin ja vuonna 1993 julkaistu Mosaic-selain mahdollisti WWW-verkon käytön. Maailmanlaajuinen WWW-verkko nopeutti tiedonkulkua, mikä helpotti niin painetun kuin sähköisenkin median toimintaa. Nykyään uutiset kantautuvatkin lähes kaikkialle samaan aikaan. Viime vuosina sosiaalinen media on muuttanut perinteisen median asemaa ja luonut uusia väyliä tiedonkululle.

Suomen historiasta löytyy paljon kausia, jolloin voimassa on ollut hyvinkin vahvaa sensuuria, alkaen virallisesti 1600-luvun lopulta, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin vallan alla. Tällöin Ruotsiin perustettiin virka, jonka haltijan tehtävä oli valvoa Suomeen tuotavaa ja siellä kirjoitettavaan kirjallisuutta. Vuoden 1919 hallitusmuoto sisälsi ensimmäistä kertaa säännöksen sanan- ja painovapaudesta. Rikoslaki kuitenkin sisälsi vielä näitä rajoittavia pykäliä. Toisen maailmansodan aikana sensuuri palautettiin voimaan ja sitä ylläpiti Valtion tiedoituslaitos. Tavoitteena oli estää kommunistisen propagandan pääsy maahan. Sodan jälkeen sensuuri purettiin. Vuonna 1961 säädettiin laki, jonka mukaan valtiolla oli oikeus estää haitallisina pidettyjen elokuvien levitys ja esittäminen. Laki kumottiin vuonna 2001. Nykyään Valtion elokuvatarkastamo tarkistaa yhä läpi kaikki julkaistavat elokuvat, mutta vain ikärajojen myöntämistä varten. Nykyään Suomen valtio sensuroi ainoastaan internetin lapsipornosivustoja.


Median kehitys on luonnollisesti tärkeä osa kulttuurimme ja yhteiskuntamme kehitystä. Erityisesti monopolimaisessa asemassa olevat mediat (Helsingin Sanomat nykyään, YLE joskus ennen) vaikuttavat vahvasti siihen, mikä on tärkeää ja uutisoimisen arvoista ja näin ollen siihen, mistä kansa tietää ja puhuu. Nykyään tilanne ei ole enää näin kärjistynyt, kiitos Internetin ja uutisoinnin monipuolisuuden. Vapaata sensuroimatonta tiedonkulkua ja riippumatonta mediaa ei kuitenkaan pidä nähdä itsestäänselvyytenä, sillä monissa maissa tätä ei ole saavutettu.


Lähteet:

www2.edu.fi/medianmaailma/kehitys
viestverk.uta/johdviest/viesthistoria
viima.net/muistiinpanot/medianhistoria
fi.wikipedia.org


Juuso Mikkonen, Sauli Räihä ja Pedro Pekkanen

1960-luvun populaarimusiikki Suomessa

1960-luvulle asti iskelmämusiikin suosio nousi, kunnes rock-musiikki tuli Suomeen. 1960-luku oli myös tangon levytyksessä kulta-aikaa. Rock-kulttuurin ohella iskelmämusiikissa nousi humpat ja tangot. Sävellyksessä nousi uusi nimi, Unto Mononen Toivo Kärjen rinnalle. 60-luvulla alkoi televisioiden suosio nousta ja tanssilavakulttuuri alkoi laskea. Vuonna 1963 aloitti Sävelradio toimintansa. Myös rautalankamusiikki nousi suosioon. Tunnetuimpia rautalankamusiikkiyhtyeitä olivat The Sounds, The Saints ja The Stranger. Rautalankamusiikki oli myös ensimmäinen musiikkityyli, joka oli sunnattu nuorille.
   1960-luvulla suomalaiset muusikot ottivat vaikutteita mm. The Beatlesilta ja Rolling Stonesilta. Suomalaisen populaarimusiikin johtotähdiksi nousivat mm. Danny and the Islanders, Eero & Jussi and The Boys. Rockin ohella myös folk-musiikki nousi suosioon. Suomalaisia folk-tähtiä olivat Jukka Kuoppamäki, Irwin Goodman ja Hector.
   Vuonna 1960 iskelmäelokuvien suosio on isoimmillaan. Musiikkilehti Suosikki nousee suosituksi. Samana vuonna, 1961, Suomi osallistuu ensimmäisen kerran Euroviisuihin.
   60-luvun isoiksi tähdiksi nousivat Kirka, Paula Koivuniemi, Irwin Goodman, Jukka Kuoppamäki, Pirkko Mannola ja Marion Rung. 1960-luvulla myös alettiin iskelmätähdistä muokata nuorison idoleita.
  1960-luvulla käytiin tangon ja rautalangan taistelua kuuntelijoista. Vuonna 1963 Suomen tangobuumi oli kovimillaan ja sen seurauksena tangosta syntyi erillinen musiikin laji. Tango nousi suureen suosioon ja päihitti viime vuosikymmenten suosikin, jazziskelmän.
  Monille jäi 60-luvusta mieleen myös protestilaulut. Uudet aatteet levisivät Suomeen maailmalta ja se näkyi musiikissa ja syntyikin uusi musiikin laji, popmusiikki. Myös M.A Numminen nousi kansan tietouteen hullunkurisien sanoitustensa johdosta. Myös maailmalla liikkunut hippiliike näkyi joidenkin muusikoiden musiikissa.

Lähteet: http://pomus.net/kehityslinjat/1960-1969
Musiikin tunneilta saatu tieto

Antti Nurminen ja Jukka Ahonen MU02

1800-luvun jälkeinen liikenteen kehitys

 Sisävesikuljetukset ovat aina olleet merkittäviä Suomen teollisuudelle. Sisävesille laivoja alettiin rakentaa vasta 1800-luvun alkupuolella. Säännöllinen laivaliikenne Turun ja Tukholman välillä alkoi vuonna 1837. Suomeen luotiin 1800-luvulla laaja vesistöjä yhdistävä kanavaverkko. 1800-luvun lopulla aloitettiin useiden satamien rakentaminen.
 Tiet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa kasvaen vähitellen pienistä poluista kärryteiksi ja myöhemmin autoteiksi, 1800-luvulla tiet olivat vielä heikossa kunnossa. Ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1900-luvun alussa. Linja-autoliikenteen reittiverkosto kasvoi 1900-luvun alkupuolella koko maan kattavaksi ja tieverkon rakentaminen toteutettiin pääosin 1900-luvun puolessa välissä.
 Suomen ensimmäinen rautatieyhteys Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin liikenteelle vuonna 1862. Rautatieyhteys Pietariin valmistui vuonna 1870. Rataverkon suunnitelmallinen laajentaminen käynnistyi vuoden 1877 jälkeen ja  rataverkko saavutti pääpiirteissään nykyisen alueellisen kattavuutensa 1930-luvun loppuun mennessä.  Rautatieliikenne säilytti valta-asemansa 1950-luvun alkupuolelle saakka, jolloin tieverkkoa rakennettiin ja autokuljetuksista tuli halvempia.
 Liikenne näkyy nykyään jokaisen suomalaisen elämässä (toivottavasti) ja liikenteestä on tullut iso osa suomalaisten elämää. 





  Samuli ja Eetu

 http://www.youtube.com/watch?v=dQw4w9WgXcQ
 
http://www.kuljetusopas.com/yleistietoa/kehitys_suomessa/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikenne_Suomessa

Tässä blogissa Muuramen lukion opiskelijat pohtivat, miten historialliset tapahtumat ja musiikki ovat muokanneet Suomea ja suomalaisuutta. Blogissa avataan näkökulmia, miten Suomesta on tullut tällainen maa kuin se on tällä hetkellä. Opiskelijat pohtivat, missä suomalaisuuden juuret ovat ja mitä on olla suomalainen.

Blogia kirjoitetaan lukion historian 4. kurssin (Suomen historian käännekohtia) ja musiikin 2. kurssin (Moniääninen Suomi) yhteistyönä.