Runolaulut suomalaisen musiikin lähtökohtana

Muinaissuomalainen musiikki ulottuu aina parintuhannen vuoden taakse, ja siihen kuuluvat runolaulut ovatkin maamme vanhinta lauluperinnettä. Niiden ympärille muodostui kokonainen kulttuuri, sillä runolaulut olivat tärkein suomenkielisen väestön musiikin ja runouden muoto aina 1500-luvulle asti. Uskonpuhdistus kuitenkin kielsi runomittaiset, mytologiset laulut pakanallisina, jonka johdosta niiden esittäminen väheni. Kirkon painostuksesta huolimatta runolaulut eivät kuitenkaan painuneet kokonaan unohduksiin.

   Vaikka runolaulut voidaan helposti mieltää vain suomalaiseksi kansanperinteeksi, on samanlaista perinnettä tavattu myös muiden kansojen, esimerkiksi karjalaisten ja vatjalaisten, keskuudessa.Viron ja Länsi-Suomen on esitetty olleen kalevalamittaisten laulujen ydinaluetta, vaikkakin esimerkiksi Kalevalaa (1835) varten runoja on kerätty pääasiassa itäisestä Suomesta ja Vienasta. Runolaulut olivatkin koko Suomen musiikkia, ja on myös esitetty, että lauluperinteen painopiste olisi siirtynyt idemmäs kristinuskon vaikutusalueen laajentuessa.

   Runolaulujen rakenne on yksinkertainen: Niille tunnuksenomaista on kahdeksantavuisuus, alkusoinnut, toisto ja ns. kalevalamitta. Esimerkkinä seuraava lainaus:

Miele- / ni mi- / nun te- / kevi

Aivo- / ni a- / jatte- / levi

Kalevalamittaisissa runoissa myös lasketaan viiteen ja säkeessä painopiste on aina viimeisellä tavulla.

   Runolaulut loivat pohjan suomalaisen musiikkikulttuurin synnylle, joten niiden arvoa suomalaisen kulttuurin muokkaajina ei tule väheksyä. Toisaalta uskonpuhdistukseen liittyvä riimillisen kansanlaulun yleistyminen ei ollut suoraa jatkoa runolaulannalle, ja näin voitaisiin kyseenalaistaa tämän ensimmäisen lenkin tarpeellisuus, sillä nykyinen viihdemusiikki perustuu enemmänkin riimillisen kansanlaulun eikä runolaulannan perinteeseen. Kuitenkin runolaulantaa arvostetaan yhä edelleen Suomessa, ja sen perinnettä on pyritty elävöittämään aina 1900-luvun puolivälistä asti.




Kalevalamittaista runolaulantaa:

http://www.youtube.com/watch?v=A8UfdehDqm4



Lähteet:

http://www.greywolves.org/artikkelit/2001-11-01-Runolaulu-osa_muinaisen_Suomen_arkea_ja_juhaa.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_kansanmusiikki


Tekijät:

Joona Lampela, Tuomas Manninen ja Saana Mehtälä

Oppivelvollisuus ja suomalaisen koululaitoksen kehitys

Suomen historiassa pitkään opettaminen kuului papistolle ja opettamisen sisältö keskittyi lähinnä raamatun sanoman opiskeluun. Koulut tulivat Suomeen kirkon kautta, joista ensimmäinen perustettiin Turkuun jo keskiajalla. Yleistä oli opetella asioita ulkoa, mutta esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito oli tavallisen kansan keskuudessa erittäin harvinaista vielä 1800-luvun alkupuolella.

Vanhempien tehtävänä 1800-luvulla oli opettaa lapsilleen kristilliset opit ja lukutaito. Kirkko valvoi opetusta järjestämällä kinkereitä, joissa kuulusteltiin opeteltaviksi määriteltyjä asioita. Usein apuna oli vielä kylällä vieraileva kiertokoulu, jossa kiertelevä opettaja opetti ihmisiä eri paikkakunnilla. Tämä mahdollisti ihmisten opiskelun sellaisillakin seuduilla, joissa kansakoulua ei ollut.

Suuri harppaus Suomen koululaitoksen kehityksessä tapahtui 1866, kun senaatti antoi kansakouluasetuksen Uno Cygnaeuksen vuonna 1857 antaman esityksen pohjalta. Häntä pidetäänkin yleisesti koko suomalaisen kansakoulun isänä. Asetus sääti kunnan järjestämästä kirkosta erillisestä peruskoulusta ja sen kesto oli neljä vuotta. Tässä vaiheessa kansakoulu oli vielä kunnalle vapaaehtoinen palvelu ja kirkon tukemat kiertokoulut olivat vielä sen takia elossa joitain kymmeniä vuosia. Vasta 1900-luvun taitteessa kaikki kunnat pakotettiin piirijakosopimuksessa järjestämään kaikille asutuskeskusalueilleen kansakouluopetusta.

Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki. Se muutti kansakoulun kuusivuotiseksi ja kaikille lapsille pakolliseksi. Tosin esimerkiksi Lapissa ja Karjalassa oli lopulta vuosikymmenien siirtymäajat lain käytäntöönpanolle. Vielä myöhemmin 1960-luvulla oppivelvollisuuslakia muutettiin niin, että kansakoulu piteni kahdeksaan vuoteen.

Ennen rakennemuutosta Suomen koululaitos perustui kolmeen asteeseen. Kansakoulu oli ensimmäinen, josta neljännen vuoden jälkeen pystyi hakemaan oppikouluun, joka hajaantui viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Lisänä olivat vielä ammatilliset opinnot, joihin jotkut menivät keskikoulun jälkeen. Oppikoulun jälkeen olivat vielä korkeakoulut, esimerkiksi yliopistot. Muutosten jälkeen vanhat mallit hylättiin ja siirryttiin nykyiseen peruskoulumalliin, jossa on yhdeksän vuotta kestävä peruskoulujakso, jonka jälkeen voi hakea toisen asteen koulutukseen joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, josta seuraa korkean asteen koulut, yliopistot ja ammatikorkeakoulut.

Nykyinen malli: 

Lähteet:

 http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/sisallys


Wikipedia:
Alicea, Ines: U.S. trails other countries - in producing college graduates. ((viittaa tietolähteenä OECD     Education at a Glance 2006:een)) Study Abroad, huhtikuu 2007, nro 41, s. 8. (englanniksi)
Clark, Nick: WENR, September/October 2003: Finland. Syyskuu 2003. World Education News & Reviews. Viitattu 21.8.2007. (englanniksi)



Kuvalähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3c/Uno_Cygnaeus2.jpg/240px-Uno_Cygnaeus2.jpg
http://www.oph.fi/download/bd0aa2294baa1596106dd0fec273497254b23dea.jpg

Tatu Suhonen ja Jere Kankaanpää

Suomalainen populaarimusiikki 1980-luvulla

1980-luku muistetaan ja tunnetaan Suomessa musiikin puolella erityisesti tekniikasta ja erilaisista rocktyyleistä. Tunnusomaista 80-luvulle oli sekä moninaisuus että vaihtelevuus. Populaarimusiikin kirjo alkoi vähitellen lisääntyä niin televisiossa, kuin radiossakin.

Suomeen tuli 1980-luvun varrella useita uudistuksia, jotka muuttivat suomalaisuutta ja musiikkikulttuuria uuteen suuntaan. Ensimmäinen iso muutos tuli heti 80-luvun alkupuolella, kun Rockradio aloitti toimintansa Yleisradiossa ja ensimmäiset paikallisradiot hiukan myöhemmin, vuonna 1985. Vuonna 1982 CD-levy tuli markkinoille ja syrjäytti samalla LP-levyn. Lisääntynyt ammattitaito ja parantunut tekniikka mahdollistivat sen, että levyille saatiin tallennettua yhä enemmän digitaalisesti tuotettua ääntä. Lisäksi musiikkivideosta kehittyi merkittävä taide- ja markkinointimuoto.

1980-luvun rock

Vuosikymmenen alkupuolella Suomessa vallitsi rockbuumi ja suomirockista tuli hittimusiikkia. Suomenkielinen rock lähti kehittymään uusille tasoille ja samalla se erkaantui iskelmämusiikista. Rockin kehitystä pidetäänkin yhtenä 80-luvun merkittävimmistä ilmiöistä.

Ensimmäisiä rockyhtyeitä ja -artisteja olivat esimerkiksi Eppu Normaali, Juice Leskinen, Yö, Hassisen Kone, Popeda sekä erityisesti nuorten keskuudessa suosituksi noussut Dingo. 80-luvulla ulkoasuun kiinnitettiin erityistä huomiota: Dingo erottui joukosta etenkin meikeillään ja hiuslakoillaan. Myös naisia alkoi näkyä rockin parissa tyttöbändien synnyttyä. Ensimmäinen tyttöbändi Suomessa oli nimeltään Tavaramarkkinat.

Rockilla pyrittiin myös ulkomaille. Näin teki esim. helsinkiläinen Broadcast-yhtye. Suomessa pyrkimyksille kuitenkin naurettiin, sillä englanniksi laulaviin rokkareihin ei uskottu.

1980-luvun iskelmä

80-luvun alku oli ns. iskelmän kriisin aikaa. Kriisin aiheuttajana pidetään mm. teknologian kehitystä, sillä esimerkiksi syntetisaattoreita ja rumpukoneita alkoi näkyä Suomi-iskelmässä. Iskelmämusiikista oli ylituotantoa, eikä mitään musiikillisesti merkittävää syntynyt. Kriisin aikana suosioon alkoivat kuitenkin tulla uuden sukupolven tanssiorkesterit kuten Finlanders-yhtye. Iskelmäartisteja olivat esimerkiksi Paula Koivuniemi, Kake Randelin, Katri Helena, Matti ja Teppo sekä Lea Laven.

Uusia iskelmätähtiä alkoi syntyä, kun Tangomarkkinat-laulukilpailu aloitti toimintansa vuonna 1985. Suurimpia menestyjiä kyseisessä kilpailussa olivat Arja Koriseva ja Rainer Friman.

Iskelmän ja rockin rajaa rikkovan cross over-ilmiön myötä näiden kahden erillään olleen musiikin lajin jyrkkä vastakkainasettelu alkoi hiipumaan. Vuonna 1986 iskelmä ja rock palasivatkin ns. takaisin yhteen. Topi Sorsakoski & Agents on esimerkki yhtyeestä, jonka musiikissa yhdistyi sekä iskelmän että rockin piirteitä.

80-luvulle ominaista oli myös huumori ja sen yhdistäminen musiikkiin. Huumorin kautta tuli tunnetuksi mm. Sleepy Sleepers ja tv-ohjelmien avustuksella esimerkiksi Vesa-Matti Loiri tunnetulla Jean Pierre Kusela-hahmollaan. Matti Eskon esittämä ”Rekkamies” oli puolestaan kenties 80-luvun menestynein mainoslaulu. Suosittua huumoripitoista musiikkia alkoivat kehittämään edelleen myös yhtyeet Lapinlahden linnut sekä Leevi & The Leavings.

1980-luvun lopulla metallimusiikki alkoi yleistyä, kun metallin alalajeja alkoi tulla Suomeen Yhdysvalloista. Suomessakin alettiin työstää metallimusiikkia ja ensimmäinen suomalainen metalliyhtye sai nimen Stone. Raptori ja Pääkköset edustivat puolestaan rap-musiikkia, joka oli tärkein uuden mustan musiikin muoto. 80-luvun lopun yhtenä suurimmista hiteistä voidaan pitää kuitenkin Irwin Goodmanin ”Rentun ruusu”-kappaletta, sillä se ilmentää niin rockia, iskelmää kuin huumoriakin.

80-luku oli merkittävää aikaa Suomelle, sillä tuolloin nousi pinnalle yhtyeitä ja artisteja, joiden musiikki on edelleen suosittua ja joiden kappaleita voi kuulla vieläkin soitettavan radiossa. Vuosikymmen oli merkittävä myös teknologian kehityksen vuoksi: tallennetaanhan CD-levyille vielä tänäkin päivänä musiikkia ja muuta materiaalia. 

Musiikkinäytteitä:  

Rock ( Dingo )                   http://www.youtube.com/watch?v=Er4R0w2DKFI&feature=related

Iskelmä ( Kake Randelin )  http://www.youtube.com/watch?v=L3qMrZS9Ttw

Yhdistelmä rockia, iskelmää ja huumoria ( Irwin Goodman )   

http://www.youtube.com/watch?v=sIz6fMKPYFo

Lähteet: 

 

http://www.jazzpoparkisto.net/aikajana.php#v1980-l

http://pomus.net/kehityslinjat/1980-1989

musiikin tuntien materiaalit

Niina Piilonen, Pauliina Saario ja Tiia Saario

MU02

Neuvostoliiton kaatuminen ja sen vaikutus Suomen ulkopolitiikkaan

1980-luvulla Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat vielä lämpimät, sillä presidentiksi valittu Koivisto jatkoi ulkopolitiikkaa Paasikiven ja Kekkosen linjan mukaisesti, pitämällä idänsuhteita etusijalla ja siksi YYA-sopimusta jatkettiinkin 20 vuodella vuonna 1983. Gorbatsovin noustessa valtaan 1985, asiat alkoivat muuttua. Neuvostoliitto aloitti uuden avoimuus- ja uudistuspolitiikan ja Neuvostoliiton suhteet länsivaltoihin paranivat. Gorbatsov suhtautui myös Suomeen suopeasti. Koivisto oli  varovainen Neuvostoliiton kanssa ja hän halusi välttää ärsyttämästä sitä, mutta hän kuitenkin tilaisuuden tullen yritti ottaa  etäisyyttä sihen.

Vuonna 1985 EFTA:n täysjäsenyyden hakeminen oli ensimmäinen ulkopoliittinen ratkaisu, mikä uskallettiin tehdä neuvottelematta siitä ensiksi Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1989 Neuvostoliitto myönsi Suomen puolueettomaksi. Tämä edesauttoi Suomen vapaampaa ilmapiiriä ja suomalaiset alkoivat olla helpottuneempia Neuvostoliiton suhteen ja pelko Neuvostoliittoa kohtaan hieman laantui.

80- ja 90-lukujen vaihteessa Gorbatsovin linja muuttui jyrkemmäksi ja ajateltiin, että Neuvostoliiton uudistukset olivat liian jyrkkiä. 1990-luvulla  Neuvostoliitto tukahdutti väkivaltaisesti Baltian maiden irtaantumispyrkimyksiä. Baltian maat pyysivätkin Suomelta poliittista tukea, mutta koska Koivisto piti edelleen tärkeänä säilyttää hyvät ulkopoliittiset suhteet Neuvostoliittoon, tukea ei annettu. Neuvostoliittoa myötäilevä politiikka oli myös hyvin esillä vuonna 1991, kun vanhoilliskommunistit yrittivät vallankaappausta Neuvostoliitossa. Gorbatsov sai puolelleen muut Pohjoismaat, mutta Suomi ei halunnut ottaa kantaa asiaan ja pitäytyi puolueettomana. Vallankaappauksen seurauksena Neuvostoliitto hajosi.

Gorbatsovin valta oli murentunut ja Suomi ehdotti YYA-sopimuksen vaihtamista tavalliseen ystävyyssopimukseen ilman avunantovelvotteita. Tammikuussa 1992 sopimus allekirjoitettiin, sillä Neuvostoliitto oli jo hajonnut paria viikkoa aikaisemmin. Myöhemmin vuonna 1992 Venäjän uusi johtaja Boris Jeltsin kävi Suomessa ja pahoitteli Neuvostoliiton puuttumista Suomen asioihin ja samalla hän lupasi lopettaa Suomen ja Neuvostoliiton väliselle suhteelle tyypillisen hurskastelun ja teeskentelyn.  Neuvostoliitto oli hajonnut ja Suomi pääsi vihdoin eroon kauan kestäneen suurvallan painostuksen alta.

Suomella oli nyt tilaisuus irtaantua Venäjän piiristä ja Suomi käytti tilaisuuden hyväkseen. Samana vuonna kun Neuvostoliitto hajosi, Suomi haki EU:uun jäsennyyttä. Eu:hun hakemisen syyt olivat niin ulkopoliittisia kuin taloudellisia, vaikka asiaa ei korostettukkaan kauheasti. Suomen tavoitteena oli vaihtaa Neuvostoliiton piiri Länsi-Euroopan piiriin ja kiinnittyä tiukasti Länsi-Eurooppaan. Kun Suomi vihdoin pääsi EU:hun vuonna 1995, Suomessa kauan tärkeänä pidetty puolueettomuuspolitiikan käyttö päättyi ja Suomi sitoutui Euroopan unionin yhteiseen ulkopolitiikkaaan.

Lähteet:

Wikipedia
Forum 4 oppikirja

Tekijät: Tino Vaskelainen ja Miika Brigatti

1960-luvun populaarimusiikki Suomessa

1960-luvulle asti iskelmämusiikin suosio nousi, kunnes rock-musiikki tuli Suomeen. 1960-luku oli myös tangon levytyksessä kulta-aikaa. Rock-kulttuurin ohella iskelmämusiikissa nousi humpat ja tangot. Sävellyksessä nousi uusi nimi, Unto Mononen Toivo Kärjen rinnalle. 60-luvulla alkoi televisioiden suosio nousta ja tanssilavakulttuuri alkoi laskea. Vuonna 1963 aloitti Sävelradio toimintansa. Myös rautalankamusiikki nousi suosioon. Tunnetuimpia rautalankamusiikkiyhtyeitä olivat The Sounds, The Saints ja The Stranger. Rautalankamusiikki oli myös ensimmäinen musiikkityyli, joka oli sunnattu nuorille.
   1960-luvulla suomalaiset muusikot ottivat vaikutteita mm. The Beatlesilta ja Rolling Stonesilta. Suomalaisen populaarimusiikin johtotähdiksi nousivat mm. Danny and the Islanders, Eero & Jussi and The Boys. Rockin ohella myös folk-musiikki nousi suosioon. Suomalaisia folk-tähtiä olivat Jukka Kuoppamäki, Irwin Goodman ja Hector.
   Vuonna 1960 iskelmäelokuvien suosio on isoimmillaan. Musiikkilehti Suosikki nousee suosituksi. Samana vuonna, 1961, Suomi osallistuu ensimmäisen kerran Euroviisuihin.
   60-luvun isoiksi tähdiksi nousivat Kirka, Paula Koivuniemi, Irwin Goodman, Jukka Kuoppamäki, Pirkko Mannola ja Marion Rung. 1960-luvulla myös alettiin iskelmätähdistä muokata nuorison idoleita.
  1960-luvulla käytiin tangon ja rautalangan taistelua kuuntelijoista. Vuonna 1963 Suomen tangobuumi oli kovimillaan ja sen seurauksena tangosta syntyi erillinen musiikin laji. Tango nousi suureen suosioon ja päihitti viime vuosikymmenten suosikin, jazziskelmän.
  Monille jäi 60-luvusta mieleen myös protestilaulut. Uudet aatteet levisivät Suomeen maailmalta ja se näkyi musiikissa ja syntyikin uusi musiikin laji, popmusiikki. Myös M.A Numminen nousi kansan tietouteen hullunkurisien sanoitustensa johdosta. Myös maailmalla liikkunut hippiliike näkyi joidenkin muusikoiden musiikissa.

Lähteet: http://pomus.net/kehityslinjat/1960-1969
Musiikin tunneilta saatu tieto

Antti Nurminen ja Jukka Ahonen MU02

Tasa-arvo suomalaisessa yhteiskunnassa

Tasa-arvo tarkoittaa kaikkien ihmisten samanvertaisia oikeuksia yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Suomessa tasa-arvolla tarkoitetaan usein miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Sääty-yhteiskunnan ja luokkajaon poistuttua sekä naisten äänioikeuden myötä Suomi on kehittynyt aina vain tasa-arvoisemmaksi valtioksi.

Ennen 1800-luvun puolta väliä sääty-yhteiskunnan vallitessa ihmisten sosiaalinen asema perustui säätyjakoon ihmisen säädyn määräytyessä syntyperän mukaan. Säätyjä olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä talonpojat. Kuitenkin suurin osa väestöstä jäi säätyjen ulkopuolelle (mm. rengit, piiat sekä tilattomat), jolloin heillä ei ollut oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti, eikä heidän asioitaan ajettu. Säätyjako murtui teollistumisen myötä 1800-luvun puolivälissä, minkä seurauksena sääty-yhteiskunnan tilalle alkoi vähitellen muodostua luokkayhteiskunta. Luokkayhteiskunta jakaantui pääasiassa omistavaan luokkaan eli porvaristoon ja työtätekevään työväenluokkaan. Luokkaerot alkoivat lieventyä 1970- ja 1980-luvuilla tuloerojen tasoittuessa. 1990-luvun laman jälkeinen tuloerojen kasvu sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen ovat kuitenkin alkaneet palauttaa luokkayhteiskuntaa takaisin.

1800-luvun loppuun asti naisten asema avioliitossa oli huono, sillä avioliittoon mennessään nainen siirtyi vain isänsä holhouksesta aviomiehen holhottavaksi. Vuonna 1864 naimattomat naiset vapautuivat isänsä holhouksesta eli saivat itsemääräämisoikeuden täytettyään 25 vuotta. Aatelisnaisilla ei ollut laillisia oikeuksia, mutta heille tuli kuitenkin valtaa miestensä kautta.  Jos nainen halusi työskennellä kodin ulkopuolella, hän tarvitsi siihen miehensä luvan. Naiset saivat äänioikeuden Suomessa 1906 ja vuonna 1926 oikeuden tulla nimitetyksi valtion virkoihin samoilla ehdoilla kuin miehet. Avioliittolaki säädettiin 1929, joka teki puolisoista oikeudellisesti tasa-arvoisemmat. Nykypäivänä naisen asema on parantunut, mutta miesten ja naisten välisiä palkkaeroja olisi mielestämme syytä vielä tasoittaa.

Nykyään Suomessa tasa-arvoa edistävät erilaiset lait ja säädökset, jotka kieltävät syrjinnän muun muassa sukupuolen, ihonvärin, uskonnollisen vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Kuitenkin jotkut voivat edelleen syyllistyä epätasa-arvoiseen toimintaan esimerkiksi palkatessaan työntekijöitä. Joissain perheissä kotityöt voivat edelleen selvästi jakautua naisten ja miesten töihin naisen huolehtiessa kodin hoidosta ja miehen huolehtiessa kodin taloudesta.

Miesten asevelvollisuus on ollut Suomessa tasa-arvokysymyksenä jo pitkään, sillä on mietitty, pitäisikö asevelvollisuus laajentaa koskemaan myös naisia. Miesten kohdalla toinen tasa-arvoa koskeva ongelma on huoltajuuteen liittyvä kiista pariskuntien erotessa, sillä sosiaalityöntekijät voivat perustaa päätöksensä lasten edusta vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin.

Naisten ja miesten välisen tasa-arvon suhteen Suomi on yksi tasa-arvoisimmista valtioista. Näin väittää marraskuussa 2011 julkaistu tutkimus, jossa verrattiin 135 maan sukupuolien välistä tasa-arvoa. Suomi sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi, vain Islanti ja Norja sijoittuivat Suomen edelle.

Lähteet:
Forum IV, Suomen historian käännekohtia
fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolten_tasa-arvo#Sukupuolten_tasa-arvoa_koskeva_lains.C3.A4.C3.A4d.C3.A4nt.C3.B6_Suomessa
www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Suomi+kolmanneksi+tasa-arvoisin+maa/a1305548508161
http://www.infopankki.fi/fi-FI/tasa-arvo_ihmisten_valilla/

Sonja Into ja Niina Piilonen

Suomalainen urheilukulttuuri

1800-luvun loppupuolella Suomesta alkoi tulla kansalaisyhteiskunta.Tämä vaikutti erilaisten kansanliikkeiden ja ryhmien muodostumiseen joihin kuuluivat esimerkiksi vapaapalokunta ja nuoriso- ja urheiluseuroja. Ne perustettiin edistämään nuorison kasvatusta ja parantamaan ihmisten harrastusmahdollisuuksia. Vapaapalokunnat järjestivät urheilukilpailuja ja voimistelunäytöksiä, jotka nostattivat suomalaisten, varsinkin nuorien yhteishenkeä.

Sanotaan, että vuoden 1912 olympiakisoissa Tukholmassa Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. Tämän suomalaismenestyksen jälkeen suomalaiset alkoivat haaveilemaan olympialaisten järjestämistä Suomeen. Olympiamenestyksen jatkuessa 1920-luvulla innostus omiin olympialaisiin kasvoi kun Paavo Nurmi voitti vuosien 1920-28 olympiakisoissa yhdeksän kulta- ja kolme hopeamitalia ja Ville Ritola juoksi viisi kultaa ja kolme hopeaa. Suomalaisen kestävyysjuoksun viimeinen riemujuhla pitkään aikaan koettiin  Berliinissä 1936 kun kolme suomalaista kukisti 10000 metrillä muut. Painija Kustaa Pihlajamäki osallistui neljiin olympialaisiin ja sai kaksi kultaa ja yhden hopean. Hiihtäjien joukosta nousi muun muassa Kalle Jalkanen, joka viestissä kuroi umpeen toivottoman pitkältä näyttävän etumatkan ja nosti Suomen voittoon. Tämä menestys oli parempi kuin pienen maan menestys olisi oikeastaan kuulunut olla.

Helsinki oli alkujaan saanut hoidettavakseen kesäolympialaiset 1940, jotka kuitenkin peruttiin talvisodan takia. Lopulta Helsingille myönnettiin sodan jälkeen vuoden 1952 kesäolympialaisten järjestäminen. Kisojen avajaiset olivat 19. heinäkuuta ja Paavo Nurmi sytytti olympiatulen. Kisoihin osallistui 4 925 urheilijaa 69 eri maasta. Eniten mitaleita saavutti Yhdysvallat (76) ja Neuvostoliitto (71). Suomi sijoittui mitallitilastossa jopa kahdeksanneksi 22 mitalilla.

Olympialaiset vaikuttivat suomalaisiin, Helsingin kaupunkiin ja ulkomaalaisten  kuvaan suomalaisista. Olympialaisia voidaan pitää jopa symbolisena päätöksenä sodanjälkeisille vuosille Suomessa.

Menestystä moottoriurheilun parissa olisi mitä luultavimmin tullut jo 1960-luvun alussa  jos ralliautoilun henkilökohtaisista maailmanmestaruuksista olisi ryhdytty kilpailemaan. Suomella olisi mitä todennäköisimmin menneiltakin vuosikymmeniltä rivi MM-miehiä: Rauno Aaltonen, Esko Keinänen, Simo Lampinen, Timo Mäkinen, Pauli Toivonen. He kuuluivat siihen ajajien kärkiryhmään, jotka hallitsivat ralliteitä neljä vuosikymmentä sitten  ja lopullisesti varmistivat Suomen ralliautoilun läpimurron kansainväliselle huipulle. Formula-1:n parissa koettiin myös menestystä kun Keijo "Keke" Rosberg voitti maailmanmestaruuden vuonna 1982. Tätemmiten suomalaisen Formula-1:n kärkipaikan saavutti Mika Häkkinen olemalla kaksinkertainen maailmanmestari.

Suomalaisia menestystarinoita koettiin myös vuonna 1972 Münchenissa  kun Lasse Viren voitti 10 000 metrin juoksukisan legendaarisella tavalla: kaatui matkalla, nousi ylös, tavoitti karkulaiset, voitti kultaa ja saavutti uuden ME-ajan  27.38,4.

Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus yhdisti Suomen kansaa. Sama toistui vuonna 2011 kun Suomi kukisti pitkästä aikaa Ruotsin finaalipelissä 6-1. Tästä seurasi suuri kansanjuhla joka keräsi Suomen kansan yhdessä juhlimaan.

Tässä pientä loppufiilistelyä: http://www.youtube.com/watch?v=MkXsjfVnG0k

Lähteet: fi.wikipedia.org, Suomen historian pikkujättiläinen, Suomen historia, Forum IV
Eerika ja Rasmus

Suomen itsenäistyminen

Suomen itsenäistymiseen johtavat tapahtumat alkoivat jo 1808 Suomen sodan myötä. Kun Venäjä sodan seurauksena valloitti Suomen, parani Suomen asema huomattavasti. Kun Suomi oli Ruotsin vallan alla ollut maakunta ilman mitään mainittavaa itsehallintoa, tuli Suomesta sodan jälkeen Venäjän suurruhtinaskunta. Venäjän kokematon tsaari Aleksanteri I halusi voittaa suomalaisten suosion puolelleen varmistaakseen, ettei Suomi vaihtaisi puolta takaisin Ruotsin puolelle myöhemmin. Suomalaisilla oli vahvoja ennakkoluuloja venäläisiä kohtaan, sillä Venäjä oli miehittänyt Suomen kahdesti 1700-luvulla ja kohdellut suomalaisia ajoittain hyvinkin ankarasti. Tämän vuoksi Aleksanteri antoi Suomelle suurruhtinaskunnan autonomisen aseman ja antoi Suomen pitää Ruotsin vallan aikaiset uskontonsa ja perustuslakinsa hallitsijanvakuudessaan.

Suomen tunnustaminen erilliseksi kansaksi nosti suomalaisten kansallista itsetuntoa suuresti. Suomen taiteessa alkoi kansallisromanttinen kausi, joka nosti tätä nationalismin tunnetta edelleen. Suomalaiset alkoivat pitämään itseään yhä enemmän omana kansakuntanaan, mikä ärsytti monia venäläisiä. Venäjä alkoi yhtenäistämään valtakuntaansa 1800-luvun loppupuolella, ja nämä venäläistämistoimet kohdistettiin myös Suomeen. Suomalaiset pitivät näitä toimia yleisesti lainvastaisina, sillä ne livat ristiriidassa Aleksanteri I:n alun perin antaman hallitsijanvakuuden kanssa. Suomalaisten vastatoimet kuitenkin vaihtelivat suuresti; osa kansasta oli valmis tekemään myönnytyksiä, osa ajoi passiivista vastarintaa mm. taiteen ja kansalaistottelemattomuuden keinoin, ja osa oli valmis jopa väkivaltaan, joista suurin esimerkki on Eugen Schauman, joka ampui Suomea diktaattroina hallinneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin 1904.

Venäjän sisäiset ongelmat ja ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ajoivat keisarikunnan sekasortoiseen tilaan, ja helmikuussa 1917 maa ajautui sisällissotaan keisarivallan kaaduttua. Suomi näki tilanteessa mahdollisuuden, ja alkoi tiedustella Venäjän väliaikaiselta hallitukselta mahdollisuutta itsenäistymiseen, johon kuitenkin vastattiin kieltävästi. Tästä huolimatta Suomen sosiaalidemokraattienemmistöinen eduskunta julistautui korkeimman valtiomahdin käyttäjäksi Suomessa heinäkuussa samana vuonna porvareiden vastustuksesta huolimatta. Venäjällä tilanne muuttui uudelleen lokakuussa samana vuonna, kun kommunismia ajaneet bolshevikit syöksivät Venäjästä tasavaltaa ajaneen väliaikaishallituksen vallasta. Tällöin porvarit alkoivat ajamaan Suomen yksipuolista itsenäisyysjulistusta, sosialistien halutessa neuvotteluja bolshevikkihallinnon kanssa. Tällä kertaa porvarien mielipide voitti, ja eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917, josta vakiintui Suomen itsenisyyspäivä.

Ulkomailta tunnustusta Suomen itsenäisyydelle ei saatu aluksi miltään merkittävältä valtiolta. Länsimaat vaativat, että Venäjä tunnustaa itsenäisyyden ennen heitä, joten Pehr Evind Svinhufvudin hallitus joutui lähestymään sekasortoista, sisällissotaa käynyttä Venäjää hallinnutta kansankomissaarien neuvostoa, jolta tunnustus saatiin 4.1.1918, jonka jälkeen suurin osa Euroopan valtioista tunnusti Suomen itsnäisyyden vuoden sisään. Iso-Britannialta ja Yhdysvalloilta tunnustus saatiin vasta ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan jälkeen, kun Suomen ulkopolitiikan saksalaissuuntautiminen oli päättynyt. Tämän jälkeen Suomen suvereenius oli varmistettu.

Pian itsenäistymisen jälkeen Suomi ajautui lyhyeen, mutta erittäin veriseen sisällissotaan porvarillisten valkoisten ja kommunististen punaisten välillä. Valkoisten voitto varmisti Suomen irtautumisen Venäjästä, mutta kovalla hinnalla. Sodan jälkeen Suomen valtiomuodoksi varmistui tasavalta. Tämän jälkeen Suomen itsenäisyys oli uhattuna toisessa maailmansodassa 1939-1945, mutta silloinkaan sitä ei viety.

Paavo Lamminsivu, Matti Kohonen ja Tuomas Welling

Lähteet: Wikipedia, Forum 4-kirja, Opettajatv.yle.fi

Tässä blogissa Muuramen lukion opiskelijat pohtivat, miten historialliset tapahtumat ja musiikki ovat muokanneet Suomea ja suomalaisuutta. Blogissa avataan näkökulmia, miten Suomesta on tullut tällainen maa kuin se on tällä hetkellä. Opiskelijat pohtivat, missä suomalaisuuden juuret ovat ja mitä on olla suomalainen.

Blogia kirjoitetaan lukion historian 4. kurssin (Suomen historian käännekohtia) ja musiikin 2. kurssin (Moniääninen Suomi) yhteistyönä.